BRASILIA, SUMMA SUMMARUM, 6.4.2012

BRASILIA
Rio de Janeiro
Lapa, veljeskoti

Lähes kolmen kuukauden pituinen matkani Brasiliaan on loppusuoralla. Tänään menen Rio de Janeiron kansainväliselle lentokentälle ja matka kohti kotimaata alkaa. Siellä hiljennytään pääsiäisen viettoon - ketkä nyt hiljentyvät - mutta joka tapauksessa tänään on kiirastorstai ja saapuessani suomeen on pitkäperjantai-ilta.

Kuinka matkani sitten onnistui ensikertalaiselta Brasilian-matkaajalta? Hyvin ja huonosti. Olin aloittanut portugalin kieliopinnot kuukautta ennen matkaani ja jatkoin niitä matkan aikana lähes päivittäin paria viimeistä viikkoa lukuun ottamatta. Ehdin opiskella Tudo Bem-oppikirjan useampaan otteeseen läpi. Usein yöllä herättyäni aloin opiskella ja kuunnella mp3-soittimestani oppikirjan kappaleita ja nukahdin korvanapit korvissa useita kertoja. Käytin opiskeluun lukemattomia tunteja ja myös aikaisemmasta latinanopiskelustani oli hyötyä: olinhan opiskellut lukiossa latinaa kolme vuotta. Mutta silti jäi vähän marjoja koriin. Vaivoin pystyin kommunikoimaan paikallisten asukkaiden kanssa, sanat unohtuivat, en ymmärtänyt ihmisten puhetta. Varmaan ikä asettaa jo omat rajoituksensa, mutta 3 kk lisää matkailua ja aktiivista kommunikoimista ihmisten kanssa auttaisivat varmaan asiaa. Ehkä en unohda portugalin opintoja tyystin jatkossa!

Tapasin oululaisen Jukan matkan alkuvaiheessa. Hän oli päättänyt lähteä tutkimaan Brasiliaa vuorotteluvapaallaan ja tiemme kohtasivat Cobacabanalla tammikuussa. Liikuimme sen jälkeen yhdessä kaksi kuukautta ja meillä oli usein tosi hauskaa. Oli paljon mukavampaa matkustella kimpassa ja suunnitella seuraavia etappeja. Matkustimme yhdessä reitin RIO - ILHA GRANDE - RIO - FORTALEZZA - JERICOACOARA - FORTALEZZA - SALVADOR - BRASILIA (pääkaupunki). Jäin sitten kolmeksi viikoksi tyttäreni Hannan hoiviin ja Jukka jatkoi matkaansa Amazonakselle Manauhun ja seurannee minua Suomeen parin kolmen viikon sisällä, luulen.

Matka onnistui hienosti. Saimme mahtavia kokemuksia eri kohteissa, harrastimme paljon liikuntaa kävellen, juosten, voimistellen, venytellen, uiden, painoja nostellen, punnertaen ja leukaa vetäen. Ja paljon muuta. Matkustimme bussilla, taksilla, metrolla, maasturilla ja lentokoneella tuhansia kilometrejä. Tyttäreni Hanna hommasi lentoliput, jotka saimme puoleen hintaan siihen verrattuna, mitä itse olisimme joutuneet maksamaan.Yksi reissun kohokohta oli vierailu Suomen suurlähetystössä ja suurlähettilään ja hänen vaimonsa tapaaminen. Ja tietysti minulle henkilökohtaisesti kohokohtia olivat tyttärieni Melissan ja Hannan ja hänen miehensä Lucianon kanssa tekemämme retket ja vierailut ja yhdessäolo. Aivan parina viimeisenä päivänä myös tyttäreni Susanna liittyi miehineen ja lapsineen joukkoomme ja antoi elämänmakua Mintun ja pikku-Vaniljan muodossa.

Uutta elämänkokemusta antoivat lisäksi minuun kohdistunut ryöstö, mistä kirjoitin blogijutun,  ja Jukan yöpyminen Rion poliisin suojissa, mutta Jukan kanssa on sovittu, että siitä asiasta ei puhuta sen enempää...

Lisään myöhemmin ennen julkaisemattomia kuvia  matkastani tähän viimeiseen Brasilian blogijuttuuni!

SAO JORGE

BRASILIA
Sao Jorge
23. - 25.3.2012

Olen tutustunut moneen hienoon paikkaan täällä Brasiliassa, mutta yksi parhaimmista ellei paras kohde oli Parque Nacional, Kansallispuisto, Chapa da dos Veadeiros, missä olimme pienellä iskujoukolla viikonvaihteessa: tyttäreni Hanna ja Melissa ja vävyni Luciano. Asetuimme Sao Jorge-nimiseen kylään pieneen motelliin. Matkaa kyseiseen Kansallispuistoon kertyi pääkaupungista vajaat 300 km ja matka taittui hienosti Nissan-merkkisellä nelivetolava-autolla, joka oli varustettu kolmen litran koneella ja automaattilaatikolla. Viimeiset kymmenen kilometriä olivat kuoppaista soratietä. Kyseinen kapistus lainattiin tyttäreni appiukolta, joka tarvitsee kyseistä autoa maatilallaan.

Itse kylä oli muutaman sadan asukkaan kyläpahanen, jossa oli tietysti tarjolla majapaikkoja ja ravintoloita ja pikkubaareja. Koko luonnonpuisto on kooltaan 650 km2, joten kyseessä on melkoisen laaja alue. Saavuimme alueelle myöhään perjantai-iltana ja aamupäivällä lahdimme kokoontumispaikalle. Porukka jaettiin noin 10 hengen ryhmiin ja jokaiselle ryhmälle oli varattu ammattitaitoinen opas. Valitettavasti meidän oppaamme ainakin puhui vain portugalia, joten ilman henkilökohtaista  kielenkääntäjää olisin ollut hukassa!

Kiersimme yhdessä melko rivakkaa vauhtia maastossa mutkittelevaa polkua pitkin, välillä oli nousuja, välillä laskuja. Pari tuntia taivallettuamme alkoi maasta laskea ja kaukaa kuului kosken kohinaa. Itse asiassa änen aiheuttaja oli melkoinen putous, jota ensin kauempaa ihailimme ja viimein laskeuduimme noin 50 metrin päähän. Hyppäsimme heti jokeen uimaan ja uimme vastarannalle noin 50 metrin päähän. Muita kovin uimataitoisia retkeilijöitä näkynyt, lisäksemme ainoastaan yksi retkeilijä uskaltautui joen toiselle rannalle!

Pari tuntia uituamme, levättyämme, otettuamme aurinkoa ja syötyämme välipalaa jatkoimme seuraavaan kohteeseen, mikä olikin vajaan tunnin samoilun päässä. Siellä oli luonnon muovaamia pieniä koskenpoikasia, joissa hierotutimme kipeytyneitä jäseniämme ja nautimme virvoittavasta vesisuihkusta. Tässäkin kohteessa nautimme täysillä olostamme ennen paluuta lähtöpaikkaamme, missä oppaamme otti esille huuliharppunsa ja antoi sävelten soida, niin että panimme kaikki yhdessä piirileikiksi.

Sunnuntaipäivänä kävimme vielä kahdessa eri kohteessa, joihin ei tarvittu opasta, mutta jotka eivät luonnonkauneudessaan hävinneet yhtään edellisen päivän kokemuksille. Tosin patikkareissu jäi alle puoleen, varmaan 5-6 kilometriin. Kuvassa mainio oppaamme Dede.

BRASILIA, PÄÄKAUPUNKI

BRASILIA
Pääkaupunki
27.03.2012

Olen kierrellyt parisen viikkoa Brasilian pääkaupungissa, Brasiliassa. Kaupunki rakennettiin presidentti Jusbelino Kubitschekin toimesta keskelle ei mitään vuosina 1956-1960, jolloin valtion hallinto siirtyi rannikolta Rio de Janeirosta Brasiliaan. Kaupunkisuunnitelma perustui Le Corbusierin ideoihin ja pääarkkitehteina kaupunkisuunnittelussa toimivat herrat Lucio Costa ja Oscar Niemeyer.

 Ei voi kuin ihmetellä miekkosten oivaa suunnittelukykyä. Kaupunkia halkovat leveät monikaistaiset tiet neljästä eri ilmansuunnasta lentokoneen rungon ja siipien mukaisesti, kaupungin keskustassa kerrostalot ovat vain kuusikerroksisia ja kaikkea leimaa ilmavuus ja tila, lisämausteensa suunnittelulle antavat aivan kaupungin keskustaan asti ulottuva valtava puisto juoksu-, pyöräily- ja skeittiväylineen. Puistossa on tennis-,koripallo- ,jalkapallo- ja leikkikenttiä sekä kymmeniä kuntoilupisteitä.

 Toisaalta herroille voisi jaella myös risuja: pyöräily ja jalankulkuliikenne turvallisesti omilla väylillään on mahdotonta, koska niitä ei juuri ole. Polkupyörällä ajaminen vilkkaan kaupunkiliikenteen seassa on kuin venäläistä rulettia. Mikäli suunnittelijoilla olisi ollut hitunenkin vihreyttä päässään, olisi kaupungin väylien varrella kevyenliikenteenväylät ja brasilialaiset mammuttitakapuolet olisivat puolta pienemmät ja kansalaisten kunto kohdallaan. Vastaavia kinkkuja saa etsiä USAn puolelta, niin valtaviksi ovat varsinkin monien kauniimman sukupuolen edustajien ahterit paisuneet! Yhdessä epäterveellisen hiilihydraattipitoisen ruuan kanssa yhtälö muodostaa sellaisen aikapommin, että koko 200-miljoonaisen kansan hyvinvointi on vaarassa.

Itse olen käynyt puistossa lähes joka päivä lenkkeilemässä ja kuntoilemassa. Parin kilometrin päässä olevat suihku- ja wc-pisteet takaavat sen, etteivät vanhat, virtsavaivoista kärsivät eläkeläisetkään joudu pulaan. Tosin puoli tuntia sitten eräs vanhempi brasiliatar vain nosti hameenhelmojaan ja laski vesisuihkun muina miehinä nurmikolle ja poistui lenkiltään odottamaan bussipysäkille autoa.

Muutaman kerran olen käynyt ihailemassa maisemia kaupungin keskustassa sijaitsevasta tv-tornista, niin myös tänään ja huomenna. Tornista avautuvat mahtavat maisemat yli koko kaupungin joka ilmansuuntaan. Kilometrin päähän tornista rakennetaan valtaisaa jalkapallostadionia tulevia jalkapallon MM-kisoja ajatellen. Olen yrittänyt tavoittaa vanhaa jalkapallotaituria Peleä - turhaan toistaiseksi. Olisin kysellyt häneltä mielipidettä Brasilian mahdollisuuksista parin vuoden päästä olevissa kisoissa ja samalla olisin pyytänyt neuvoa omaan jalkapalloharrastukseni jatkoon, joka katkesi harmittavasti jo D-juniori-ikäisenä!Kuvassa näkyy jalkapallostadionin rakennelmat.

Kaupungin väkiluku on puolet koko Suomen väkiluvusta eli reilut 2,5 miljoonaa, josta ydinalueella asuu saman verran kuin koko Helsingissä eli puoli miljoonaa.  Pääkaupungissa vallitsee erikoinen ajokulttuuri. Kun muualla maassa saa pelätä henkensä edestä autoilijoita, täällä jalankulkija on lähes pyhä henkilö. Suojatielle astuessaan jalankulkija vain heilauttaa kättään merkiksi ja autoilijat pysähtyvät kuin sähköiskun saaneena viiden metrin päähän suojatiestä ja hymyillen laskevat jopa yksinäisen pohjoismaalaisen kalpeanaaman pelotta astelemaan tien ylitse. Ja jos risteys on valo-ohjattu, ei ole pelkoa, että humalainen kaahaa satasta kävelijän ylitse, kuten Suomessa on tapahtunut!

 Kauniina päivänä on mukava nousta lähes sadan metrin korkeuteen kaupungin tv-mastoon maisemia ihailemaan, tässä nuorimman tyttäreni Melissan kanssa tv-tornissa. Kaiken lisäksi huvi on maksuton ja sekös Melissaa hymyilyttää!

SHOPPAILEMASSA 26.03.2012

BRASILIA
Brasilia

Tyttäreni Hanna ja miehensä Luciano lähtivät eilen illalla töiden jälkeen asioille ja kun kuulin, että kyseessä olisi retki huonekalukeskukseen shoppailemaan, olin heti valmis mukaan. Kiertelen mielellään kaupoissa missä maassa sitten lienenkin, vertailen hintoja Suomen vastaaviin ja mietin omaa tarvetta kyseiseen esineeseen. Tässä elämäni myöhemmässä vaiheessa olen menettänyt kiinnostukseni tehdä mitään merkittäviä ostoksia, itse asiassa olen pyrkinyt ja päässytkin eroon monesta turhasta tavarasta ja roinasta, mitä aikaisempina vuosikymmeninä on tullut tarpeisiin kylläkin, hankittua.

Eilisen illan shoppailutarve lähti liikkeelle vuodesohvan puutteesta. Nuorella parilla on selvä puute mainitusta kapistuksesta. Olen nukkunut vierailuni aikana lattialla ja hyvin olenkin, onhan allani hyvä patja. Mutta sukulaisten ja ystävien jatkuva kyläilyvirta Brasiliaan lienee saanut nuoren perheen liikkeelle. Huonekaluliikkeet näyttävät olevan paljon avarampia ja maulla sisustettuja verrattuna suomalaisiin liikkeisiin, jotka ovat usein kuin sillisalaattia, kaikki tarjonta yhdessä ja samassa tilassa, sängyt, komerot, huonekalut ym niin tiiviisti pakattuina, että hyvä jos mahtuu välissä kävelemään.

Brasiliassa, pääkaupungissa, sen sijaan niissä kahdessa suuressa liikkeessä, joissa kävimme, tilanahtautta ei ollut. Liikkeissä todella viihtyi ja oli mukava istuskella sohvilla ja tuoleilla. Pöydät olivat kauniisti katetut, vain ruoka puuttui. Ystävällinen myyjä tarjosi meille kahvia ja pikkuleipiä. Mainiot puitteet shoppailulle! Itse hintataso oli melko korkea, mutta niin oli laatukin! Tietysti löytyy paikkoja, missä rahvaalle ja köyhälle väelle tarjotaan tavaraa halpaan hintaan ja laatukin on varmasti toinen.Ja kadun asunnoton väki, mistä aikaisemmin olen kirjoittanut, ei huonekaluja tarvitse.

Kävimme katsomassa paitsi huonekaluja myös astioita ja muita kodin tarvikkeita, joita löytyi saman katon alta. Haaviin tarttuikin monenmoista tarviketta. Viimeisenä vävypoikani käteen tarttui vokkipannu, joka oli tarjouksessa ja maksoi 20 realia, alle kympin euroissa. Vielä samana iltana palattuamme shoppailukierrokseltamme sain maistella vävypojan tekemää makoisaa iltapalaa: nauhaspagettia ja lihavarrasta! Täällä Brasiliassa usein syödään päivällistä myöhään illalla ja ainakin esikoistyttäreni huushollissa keittiössä häärää varsin usein mainio kokki, vävypoikani Luciano!

Kassalla katsottiin, että kaikki asiat on kohdillaan ennen kuin visaa vingutettiin. Yläkuvassa myyjä tekee tarjousta vuodesohvasta ja ostopäätös varmaan tulee aikanaan, jos huonekalu sopii mittojensa puolesta hyvin vierashuoneeseen.

SUOMEN SUURLÄHETYSTÖÖN! 16.03.2012

BRASILIA
Brasilia

Olen ollut Brasilian matkallani tasan kaksi kuukautta ja matkan aikana on ollut monenlaista etappia ja tapahtumaa, uusia kokemuksia, uusia ihmisiä. Siinäpä on ollut maalaispojalla, tosin jo eläkeikään päässeellä, ihmettelemistä. Yksi kohokohta matkallani oli saada Jukan kanssa Suomen Brasilian suurlähettiläältä kahvikutsu lähetystöön tänään klo 10.

Olimme valmistautuneet tähän tilaisuuteen paremmin kuin mihinkään matkalla. Kävimme kumpikin aamulenkillä ja sen jälkeen suihkussa. Olimme ostaneet tyttäreni Melissan huomautuksen jälkeen molemmat omat roll-on deodorantit. Jukalla oli kaksi juhlapaitaa mukana, joista toisen hän lainasi minulle. Tosin siitä puuttui yksi nappi, mutta Jukka sanoi, ettei anneta noin pienen asian mieltämme vaivata. Minäkin vaihdoin paljon maailmaa nähneet värikkäät matkailushortsini tummiin pitkiin housuihin, joita olin tähän saakka käyttänyt ainoastaan lentoaseman odotushalleissa nukkumiseen, koska ilmastoidut tilat ovat melko viileitä.

Itse vierailu lähetystössä sujui protokollan mukaisesti. Suurlähettiläs Jari Luoto esitteli Aalvar Aallon suunnittelemaa lähetystörakennuskompleksia. Varsinainen lähetystöpuoli on ollut jo yli vuoden remontissa, joten pääsimme kurkistamaan yksityispuolelle, missä mm Jyrki K ja Aleksander S. muutama viikko sitten vierailivat. Apulainen oli keittänyt hyvää kahvia ja leiponut mainioita karjalanpiirakoita, jotka jo Suomi-ikävästä kärsivät suomipojat panivat tuulen suojaan nopeasti; aamupalakin oli jäänyt kiireessä nauttimatta.

Myös lähettilään puoliso Titta osallistui kahvihetkeemme ja toi naisellista ulottuvuutta keskusteluihimme. Ana-Maria keitti kahvit ja teki piirakat.

Kahvipöytäkeskustelu liikkui lähinnä Brasilian päivänpolitiikassa ja maidemme välisissä suhteissa. Jukka kertoi myös laajasti matkamme vaiheista ja kokemuksista eri puolilla maan länsirannikkoa. Tunnin jutustelun ja kahvittelun jälkeen oli sanottava jäähyväiset, koska pariskunnalla oli vielä runsaasti työtehtäviä. Me sen sijaan jäimme tutustumaan tiloihin, lastenhoitajan sviittiin, otimme valokuvia ja ihailimme hienosti hoidettua kahden ja puolen hehtaarin puutarhaa.

Tiemme erkanevat, Jukka lähtee Amazonakselle ja minä jään sukuloimaan Brasiliaan. Hyvää matkaa Jukka äläkä putoa veteen jokilaivasta, siellä on rokotiilejä!

RAHAT TAI HENKI!

BRASILIA
SALVADOR
CENTRO HISTORICO

Mitä teet, kun kaksi lihaksikasta nuorta miestä yhtäkkiä seisoo toinen takana ja toinen edessä ja pitävät kiinni käsistäsi ja terävä pitkä veitsi työnnetään vatsaihollesi ja vaativat rahojasi?

Päätin illalla lähteä ostamaan yhden Guaranan, limsapullon ennen pimeän tuloa hostellin läheltä ruokakaupasta. Kahden litran pullo maksaa vain hiukan enemmän kuin hostellin nurkalla myytävä kolmen desin tölkki ja minulla oli kova jano päivällisen retken jälkeen. Olimme käyneet Jukan kanssa Barra-nimisellä rannalla ja viihtyneet siellä hyvin.

Nyt huomasin tehneeni virhetikin. Yksikin väärää liike ja 20-senttinen leipäveitsi olisi kahvaansa myöten vatsassani, rikkoisi vatsanpeitteet, vatsalaukun tai suolistoa ja pysähtyisi kenties selkärankaan. Jos roisto vielä erehtyisi pyöräyttämään veitseä sisuskaluissani, olisivat puurot ja vellit varmaan sekaisin vatsalaukussani. Mietin mahdollisuuksiani selviytyä tilanteesta sekunnin murto-osan. Vahvasti aseistettu poliisi seisoi passissa sadan metrin päässä kulman takana. En ehtinyt tehdä päätöstä kun likainen ahne koura oli jo taskussani ja kiinni lompakossa. Päätin luovuttaa suosiolla ja huusin ympärillä istuville noin kymmenelle toimettomalle brasilialaiselle "tulkaa hyvät ihmiset auttamaan" heille täysin käsittämätöntä kieltäni, yhtään portugalin sanaa ei tullut mieleeni, vaikka olen sitä opiskellut jo kaksi kuukautta. Kaikki istuivat jähmettyneinä paikoillaan. Tai kyllästyneinä ja huvittuneina: taas yksi tyhmä turisti ryöstetään ja puukotetaan. Sen verran rosvot säikähtivät huutoani, että lompakon saatuaan säntäsivät juoksuun posani kädessään. Toisessa taskussani oli älypuhelimeni, jossa on kaikki matkan aikana otetut lomakuvani ja kaikki yhteystietoni! Sitä he eivät onneksi huomanneet!

Itse säntäsin juoksuun vastakkaiseen suuntaan ja suoraan vahtivan poliisin luo ja selitin asiani huonolla portugalin murteellani. Poliisi otti yhteyttä liikkuvaan partioon ja yhdessä menimme tapahtumapaikalle. Rosvoista ei tietysti ollut enää edes hajua jäljellä ja kaikki sivustaseuraajatkin olivat kadonneet kuin tuhka tuuleen. Pari nuorta miestä löytyi 50 metrin päässä roska-astian kimpusta, etsivät syömistä. Poliisi karjaisi jotain ja sekunnissa pojat olivat kädet ylhäällä seinää vasten. Poliisi tutki heidät pitäen pistoolia tutkittavan ohimolla, mutta minä sanoin, etteivät ne nämä kollit olleet asialla. Pian paikalle ilmestyi partio moottoripyörillä ja kiersimme vielä alueen ympäri. Ei ristinsieluakaan koko slummissa. Jostain baarista kaikui kolkko nauru. Sitten marssin poliisin kanssa asemalle tekemään tapahtuneesta ilmoitusta virkaheitolle poliisille, joka osasi puhua englantia ja käyttää tietokonetta ja siksi oli päässyt partiosta sisähommiin. Kuvassa virallinen pöytäkirja tapahtumasta. Hostellin osoite paperista puuttuu, sillä en järkytykseltäni kyennyt sitä muistamaan enkä muista vieläkään!

Mitä tästä opin? Mikäli aikoo pysyä kiperän tilanteen tullen tilanteen herrana, pitää taskussa olla jotain kättä pitempää. Puukosta ei tilanteessa olisi ollut apua, mutta pienikaliiberinen pistooli olisi aika kiva väline. Huomasin pojat noin 2 sekuntia ennen kuin he olivat iholla. Siinä ajassa olisin ehtinyt vetää pistoolin esille ja sanoa stop stop pojat. Jos he eivät olisi ymmärtäneet, olisin ampunut varoituslaukauksen toisen veitsikäteen ja toisen polveen. Ja olisin sen jälkeen sanonut pojille: "Cumprimentos da Finlandia, meninos!" Toinen vaihtoehto on, että liikun vain hyvin aseistetun partion kanssa sivukadulla... Kuvassa Salvadorin siviilipoliisiasema, jonne menin tekemään ilmoitusta ryöstöstä.

Ehkä on kuitenkin parempi luopua muutamasta kympistä suosiolla kuin saattaa itsensä hengenvaaraan. Ainut ongelma oli se, että lompakkooni oli unohtunut pankin salalukulista enkä pysty enää menemään verkkopankkiin enkä hoitamaan raha-asioita. Onneksi on vielä pari sataa realia jäljellä!

 Olisin toivonut, että poliisi olisi ollut ripeämpi ja lähtenyt saman tien rosvojen perään, kuvassa poliisivarusteita. Alakuvassa päiväsaikaan otettu kuva ryöstöpaikasta, joka näyttää varsin rauhalliselta. Näytti muuten klo 18 samoin, kun kujalle vahingossa astelin...

SALVADOR PARISSA PÄIVÄSSÄ? 09.03.2012

Brasil,
Salvador

Poikkesimme matkallamme Salvadoriin, joka on kuulemma tylsä kaupunki ja joka on nähty parissa päivässä, näin nuoret meille kertoivat. Pötypuhetta, sanon minä!

Salvador on Bahian osavaltion pääkaupunki ja myös entinen Brasilian pääkaupunki. Siitä on tosin aikaa jo 250 vuotta, kun maan hallinto siirtyi jo Rioon ja vuonna1960 edelleen Brasiliaan. Salvador on todella mielenkiintoinen kaupunki.. Asumme meren läheisyydessä aivan kaupungin historiallisen osan keskipisteessä. Ympärillämme kilometrin säteellä on kymmeniä mahtavia historiallisia monumentteja, museoita, linnoja ja kaupungin uljas satama on aivan kivenheiton päässä. Mutta myös kaupungin vaaralliset alueet alkavat 20 metrin päästä hostellimme ulko-ovesta!

Paikallinen lataamo sijaitsee hienolla paikalla kukkulalla meren rannalla!

Kaupunkiin virtasi menneinä vuosisatoina vuolaasti väkeä Euroopasta, portugalista ja hollannista. Juutalaiset muuttivat joukoittain mainiolle kauppapaikalle ja koillisbrasilian kasvavaan rannikkokaupunkiin. Afrikasta tänne lastattiin orjia laivalasteittain ja kaupunki onkin hyvin afroväritteinen. Musiikki raikaa yötä päivää, rummut pärisevät ja laulu kaikuu torilla ja kujilla. Ihmiset ovat välittömiä ja ystävällisiä. Kaksi sataa vuotta sitten Brasilian väkiluku oli 3,5 miljoonaa, nyt pelkästään Salvadorissa on sama määrä ja koko Brasiliassa lähes 200 miljoonaa asukasta!

Tobi Helsingborista oli mukavaa juttuseuraa, svensk språk!

 Toisaalta pitää muistaa kolikon toinen puoli: Jatkuvasti meitä muistutetaan rosvoista ja ryöväreistä. Emme saa mennä yöllä kovassa humalassa sivukujille. No, sama ohje kai pätee kaikkialla maailmassa? Itse asiassa meille on annettu ohje, ettemme poistu hostellistamme yhtään sivukadulle ilman poliisisaattuetta. Opas torilla kertoi, että pari päivää sitten kaksi nuorta ulkomaalaista tyttöä eksyi sivukadulle ja rosvojoukko ilmestyi heidän eteensä ja vaati rahoja ja mukana ollutta puhelinta. Tytöt antoivat vähäiset rahansa, mutta toinen tyttö ei halunnut luopua kalliista digijärjestelmäpuhelimestaan, jonka oli juuri lähtiessään Euroopasta ostanut. Yksi rosvoista ampui muitta mutkitta tytön ja irrotti puhelimen kuolevan tytön kädestä!  Eli villilänsi lienee nykyään Brasiliassa! Monien muistoissa on kolmen suomalaisen ampuminen joulukuussa täällä koillisbrasiliassa, näin sitä otsikoi ja kertoi Suomen lehdistö:

Kolme suomalaista ammuttiin Brasiliassa

Julkaistu: 03.12.2011 18:52, päivitetty: 03.12.2011 21:49

Kolme suomalaista on ammuttu Koillis-Brasiliassa Paraiban osavaltiossa.

Uhreista kaksi on naisia ja yksi mies. Paikallisen median mukaan surmansa saaneet ovat aviopari ja heidän ystävänsä.

Suomen Brasilian-suurlähetystö sai tiedon tapauksesta lauantaiaamuna.
- Uhreja ei ole vielä varmuudella tunnistettu, mutta Suomen suurlähetystö on vastaanottanut kopiot kolmesta suomalaisesta passista, joiden epäillään kuuluneen uhreille, suurlähettiläs Jari Luoto kertoo IS:lle.
Brasilialaismedian mukaan uhrit oli surmattu useilla laukauksilla. Heidät löydettiin perjantaiaamuna sokeriruokopellolta Taquaran ja Pitimbun väliltä.
Luoto ei osaa sanoa, milloin itse surmatyöt on tehty.

Pari päivää sitten kiertelin Centro Historicoa ruotsalaisen Tobin kanssa. Muut lähtivät rannalle porukalla, mutta me valitsimme kulttuuririennot. Vältimme sivukaduille menemistä ja ihailimme rakennustaiteen helmiä viime vuosisadoilta. Samalla sain oivaa ruotsinkielen harjoitusta, pakkoruotsista oli kerrankin apua, kuten latinankielestä, jota lukiossa luin jokaikinen päivä kolmen vuoden ajan. Monet portugalin kielen sanat aukenevat muinaisen latinan kautta, terveisiä vaan Hilkka Hemmingille, latinankielen lehtorilleni!

Hostel, johon majoituimme, on erikoinen suurine huoneineen, hinta on vain 7 euroa yö. Paikallinen capoera-esitys iltaisin kuuluu hintaan ja päälle paikallista musiikkia paikallisin soittimin pari tuntia!Lisäksi  kymmenen metrin päässä ulko-ovesta on ravintola, jossa syömme makoisan aterian ja juoman kera vitosella!
Ps. Kolmen suomalaisen murhaajat on saatu kiinni ja murhamiehet joutuvat tuomiolle. Näin IS:

MTV3: Suomalaisten kolmoissurma: Epäiltyjä uhkaa pitkä tuomio

Lauantai 10.3.2012 klo 11.36

Brasiliassa vaaditaan kolmen suomalaisen surmista epäillyille pitkiä vankeusrangaistuksia, kertoo MTV3 verkkosivuillaan.

Sen saamien tietojen mukaan syyttäjä vaatii kahdelle epäillylle rangaistuksia kolmesta murhasta ja ruumiiden kätkemisestä.
Brasilian poliisin erikoisoperaatioiden ryhmästä kerrotaan, että murhan maksimituomio voi olla 30 vuotta.
Epäiltyinä ovat 58-vuotias mekaanikko ja 51-vuotias liikkeenharjoittaja. Poliisin mukaan epäillyt ovat myöntäneet ruumiiden kätkemisen, mutta molemmat kiistävät murhat.
Suomalainen lääkäripariskunta ja heidän ystävänsä löydettiin joulukuussa ammuttuina sokeriruokopellon laidalta lähellä João Pessoan kaupunkia Brasilian itärannikolla. Surmat liittyvät suomalaisten talonmyyntihankkeeseen.