BRASILIA
Rio de Janeiro
Lapa, veljeskoti
Lähes kolmen kuukauden pituinen matkani Brasiliaan on loppusuoralla. Tänään menen Rio de Janeiron kansainväliselle lentokentälle ja matka kohti kotimaata alkaa. Siellä hiljennytään pääsiäisen viettoon - ketkä nyt hiljentyvät - mutta joka tapauksessa tänään on kiirastorstai ja saapuessani suomeen on pitkäperjantai-ilta.
Kuinka matkani sitten onnistui ensikertalaiselta Brasilian-matkaajalta? Hyvin ja huonosti. Olin aloittanut portugalin kieliopinnot kuukautta ennen matkaani ja jatkoin niitä matkan aikana lähes päivittäin paria viimeistä viikkoa lukuun ottamatta. Ehdin opiskella Tudo Bem-oppikirjan useampaan otteeseen läpi. Usein yöllä herättyäni aloin opiskella ja kuunnella mp3-soittimestani oppikirjan kappaleita ja nukahdin korvanapit korvissa useita kertoja. Käytin opiskeluun lukemattomia tunteja ja myös aikaisemmasta latinanopiskelustani oli hyötyä: olinhan opiskellut lukiossa latinaa kolme vuotta. Mutta silti jäi vähän marjoja koriin. Vaivoin pystyin kommunikoimaan paikallisten asukkaiden kanssa, sanat unohtuivat, en ymmärtänyt ihmisten puhetta. Varmaan ikä asettaa jo omat rajoituksensa, mutta 3 kk lisää matkailua ja aktiivista kommunikoimista ihmisten kanssa auttaisivat varmaan asiaa. Ehkä en unohda portugalin opintoja tyystin jatkossa!
Tapasin oululaisen Jukan matkan alkuvaiheessa. Hän oli päättänyt lähteä tutkimaan Brasiliaa vuorotteluvapaallaan ja tiemme kohtasivat Cobacabanalla tammikuussa. Liikuimme sen jälkeen yhdessä kaksi kuukautta ja meillä oli usein tosi hauskaa. Oli paljon mukavampaa matkustella kimpassa ja suunnitella seuraavia etappeja. Matkustimme yhdessä reitin RIO - ILHA GRANDE - RIO - FORTALEZZA - JERICOACOARA - FORTALEZZA - SALVADOR - BRASILIA (pääkaupunki). Jäin sitten kolmeksi viikoksi tyttäreni Hannan hoiviin ja Jukka jatkoi matkaansa Amazonakselle Manauhun ja seurannee minua Suomeen parin kolmen viikon sisällä, luulen.
Matka onnistui hienosti. Saimme mahtavia kokemuksia eri kohteissa, harrastimme paljon liikuntaa kävellen, juosten, voimistellen, venytellen, uiden, painoja nostellen, punnertaen ja leukaa vetäen. Ja paljon muuta. Matkustimme bussilla, taksilla, metrolla, maasturilla ja lentokoneella tuhansia kilometrejä. Tyttäreni Hanna hommasi lentoliput, jotka saimme puoleen hintaan siihen verrattuna, mitä itse olisimme joutuneet maksamaan.Yksi reissun kohokohta oli vierailu Suomen suurlähetystössä ja suurlähettilään ja hänen vaimonsa tapaaminen. Ja tietysti minulle henkilökohtaisesti kohokohtia olivat tyttärieni Melissan ja Hannan ja hänen miehensä Lucianon kanssa tekemämme retket ja vierailut ja yhdessäolo. Aivan parina viimeisenä päivänä myös tyttäreni Susanna liittyi miehineen ja lapsineen joukkoomme ja antoi elämänmakua Mintun ja pikku-Vaniljan muodossa.
Uutta elämänkokemusta antoivat lisäksi minuun kohdistunut ryöstö, mistä kirjoitin blogijutun, ja Jukan yöpyminen Rion poliisin suojissa, mutta Jukan kanssa on sovittu, että siitä asiasta ei puhuta sen enempää...
Lisään myöhemmin ennen julkaisemattomia kuvia matkastani tähän viimeiseen Brasilian blogijuttuuni!
Rio de Janeiro
Lapa, veljeskoti
Lähes kolmen kuukauden pituinen matkani Brasiliaan on loppusuoralla. Tänään menen Rio de Janeiron kansainväliselle lentokentälle ja matka kohti kotimaata alkaa. Siellä hiljennytään pääsiäisen viettoon - ketkä nyt hiljentyvät - mutta joka tapauksessa tänään on kiirastorstai ja saapuessani suomeen on pitkäperjantai-ilta.
Kuinka matkani sitten onnistui ensikertalaiselta Brasilian-matkaajalta? Hyvin ja huonosti. Olin aloittanut portugalin kieliopinnot kuukautta ennen matkaani ja jatkoin niitä matkan aikana lähes päivittäin paria viimeistä viikkoa lukuun ottamatta. Ehdin opiskella Tudo Bem-oppikirjan useampaan otteeseen läpi. Usein yöllä herättyäni aloin opiskella ja kuunnella mp3-soittimestani oppikirjan kappaleita ja nukahdin korvanapit korvissa useita kertoja. Käytin opiskeluun lukemattomia tunteja ja myös aikaisemmasta latinanopiskelustani oli hyötyä: olinhan opiskellut lukiossa latinaa kolme vuotta. Mutta silti jäi vähän marjoja koriin. Vaivoin pystyin kommunikoimaan paikallisten asukkaiden kanssa, sanat unohtuivat, en ymmärtänyt ihmisten puhetta. Varmaan ikä asettaa jo omat rajoituksensa, mutta 3 kk lisää matkailua ja aktiivista kommunikoimista ihmisten kanssa auttaisivat varmaan asiaa. Ehkä en unohda portugalin opintoja tyystin jatkossa!
Tapasin oululaisen Jukan matkan alkuvaiheessa. Hän oli päättänyt lähteä tutkimaan Brasiliaa vuorotteluvapaallaan ja tiemme kohtasivat Cobacabanalla tammikuussa. Liikuimme sen jälkeen yhdessä kaksi kuukautta ja meillä oli usein tosi hauskaa. Oli paljon mukavampaa matkustella kimpassa ja suunnitella seuraavia etappeja. Matkustimme yhdessä reitin RIO - ILHA GRANDE - RIO - FORTALEZZA - JERICOACOARA - FORTALEZZA - SALVADOR - BRASILIA (pääkaupunki). Jäin sitten kolmeksi viikoksi tyttäreni Hannan hoiviin ja Jukka jatkoi matkaansa Amazonakselle Manauhun ja seurannee minua Suomeen parin kolmen viikon sisällä, luulen.
Matka onnistui hienosti. Saimme mahtavia kokemuksia eri kohteissa, harrastimme paljon liikuntaa kävellen, juosten, voimistellen, venytellen, uiden, painoja nostellen, punnertaen ja leukaa vetäen. Ja paljon muuta. Matkustimme bussilla, taksilla, metrolla, maasturilla ja lentokoneella tuhansia kilometrejä. Tyttäreni Hanna hommasi lentoliput, jotka saimme puoleen hintaan siihen verrattuna, mitä itse olisimme joutuneet maksamaan.Yksi reissun kohokohta oli vierailu Suomen suurlähetystössä ja suurlähettilään ja hänen vaimonsa tapaaminen. Ja tietysti minulle henkilökohtaisesti kohokohtia olivat tyttärieni Melissan ja Hannan ja hänen miehensä Lucianon kanssa tekemämme retket ja vierailut ja yhdessäolo. Aivan parina viimeisenä päivänä myös tyttäreni Susanna liittyi miehineen ja lapsineen joukkoomme ja antoi elämänmakua Mintun ja pikku-Vaniljan muodossa.
Uutta elämänkokemusta antoivat lisäksi minuun kohdistunut ryöstö, mistä kirjoitin blogijutun, ja Jukan yöpyminen Rion poliisin suojissa, mutta Jukan kanssa on sovittu, että siitä asiasta ei puhuta sen enempää...
Lisään myöhemmin ennen julkaisemattomia kuvia matkastani tähän viimeiseen Brasilian blogijuttuuni!
