BRASILIA
SALVADOR
CENTRO HISTORICO
Mitä teet, kun kaksi lihaksikasta nuorta miestä yhtäkkiä seisoo toinen takana ja toinen edessä ja pitävät kiinni käsistäsi ja terävä pitkä veitsi työnnetään vatsaihollesi ja vaativat rahojasi?
Päätin illalla lähteä ostamaan yhden Guaranan, limsapullon ennen pimeän tuloa hostellin läheltä ruokakaupasta. Kahden litran pullo maksaa vain hiukan enemmän kuin hostellin nurkalla myytävä kolmen desin tölkki ja minulla oli kova jano päivällisen retken jälkeen. Olimme käyneet Jukan kanssa Barra-nimisellä rannalla ja viihtyneet siellä hyvin.
Nyt huomasin tehneeni virhetikin. Yksikin väärää liike ja 20-senttinen leipäveitsi olisi kahvaansa myöten vatsassani, rikkoisi vatsanpeitteet, vatsalaukun tai suolistoa ja pysähtyisi kenties selkärankaan. Jos roisto vielä erehtyisi pyöräyttämään veitseä sisuskaluissani, olisivat puurot ja vellit varmaan sekaisin vatsalaukussani. Mietin mahdollisuuksiani selviytyä tilanteesta sekunnin murto-osan. Vahvasti aseistettu poliisi seisoi passissa sadan metrin päässä kulman takana. En ehtinyt tehdä päätöstä kun likainen ahne koura oli jo taskussani ja kiinni lompakossa. Päätin luovuttaa suosiolla ja huusin ympärillä istuville noin kymmenelle toimettomalle brasilialaiselle "tulkaa hyvät ihmiset auttamaan" heille täysin käsittämätöntä kieltäni, yhtään portugalin sanaa ei tullut mieleeni, vaikka olen sitä opiskellut jo kaksi kuukautta. Kaikki istuivat jähmettyneinä paikoillaan. Tai kyllästyneinä ja huvittuneina: taas yksi tyhmä turisti ryöstetään ja puukotetaan. Sen verran rosvot säikähtivät huutoani, että lompakon saatuaan säntäsivät juoksuun posani kädessään. Toisessa taskussani oli älypuhelimeni, jossa on kaikki matkan aikana otetut lomakuvani ja kaikki yhteystietoni! Sitä he eivät onneksi huomanneet!
Itse säntäsin juoksuun vastakkaiseen suuntaan ja suoraan vahtivan poliisin luo ja selitin asiani huonolla portugalin murteellani. Poliisi otti yhteyttä liikkuvaan partioon ja yhdessä menimme tapahtumapaikalle. Rosvoista ei tietysti ollut enää edes hajua jäljellä ja kaikki sivustaseuraajatkin olivat kadonneet kuin tuhka tuuleen. Pari nuorta miestä löytyi 50 metrin päässä roska-astian kimpusta, etsivät syömistä. Poliisi karjaisi jotain ja sekunnissa pojat olivat kädet ylhäällä seinää vasten. Poliisi tutki heidät pitäen pistoolia tutkittavan ohimolla, mutta minä sanoin, etteivät ne nämä kollit olleet asialla. Pian paikalle ilmestyi partio moottoripyörillä ja kiersimme vielä alueen ympäri. Ei ristinsieluakaan koko slummissa. Jostain baarista kaikui kolkko nauru. Sitten marssin poliisin kanssa asemalle tekemään tapahtuneesta ilmoitusta virkaheitolle poliisille, joka osasi puhua englantia ja käyttää tietokonetta ja siksi oli päässyt partiosta sisähommiin. Kuvassa virallinen pöytäkirja tapahtumasta. Hostellin osoite paperista puuttuu, sillä en järkytykseltäni kyennyt sitä muistamaan enkä muista vieläkään!
Mitä tästä opin? Mikäli aikoo pysyä kiperän tilanteen tullen tilanteen herrana, pitää taskussa olla jotain kättä pitempää. Puukosta ei tilanteessa olisi ollut apua, mutta pienikaliiberinen pistooli olisi aika kiva väline. Huomasin pojat noin 2 sekuntia ennen kuin he olivat iholla. Siinä ajassa olisin ehtinyt vetää pistoolin esille ja sanoa stop stop pojat. Jos he eivät olisi ymmärtäneet, olisin ampunut varoituslaukauksen toisen veitsikäteen ja toisen polveen. Ja olisin sen jälkeen sanonut pojille: "Cumprimentos da Finlandia, meninos!" Toinen vaihtoehto on, että liikun vain hyvin aseistetun partion kanssa sivukadulla... Kuvassa Salvadorin siviilipoliisiasema, jonne menin tekemään ilmoitusta ryöstöstä.
Ehkä on kuitenkin parempi luopua muutamasta kympistä suosiolla kuin saattaa itsensä hengenvaaraan. Ainut ongelma oli se, että lompakkooni oli unohtunut pankin salalukulista enkä pysty enää menemään verkkopankkiin enkä hoitamaan raha-asioita. Onneksi on vielä pari sataa realia jäljellä!
Olisin toivonut, että poliisi olisi ollut ripeämpi ja lähtenyt saman tien rosvojen perään, kuvassa poliisivarusteita. Alakuvassa päiväsaikaan otettu kuva ryöstöpaikasta, joka näyttää varsin rauhalliselta. Näytti muuten klo 18 samoin, kun kujalle vahingossa astelin...
SALVADOR
CENTRO HISTORICO
Mitä teet, kun kaksi lihaksikasta nuorta miestä yhtäkkiä seisoo toinen takana ja toinen edessä ja pitävät kiinni käsistäsi ja terävä pitkä veitsi työnnetään vatsaihollesi ja vaativat rahojasi?
Päätin illalla lähteä ostamaan yhden Guaranan, limsapullon ennen pimeän tuloa hostellin läheltä ruokakaupasta. Kahden litran pullo maksaa vain hiukan enemmän kuin hostellin nurkalla myytävä kolmen desin tölkki ja minulla oli kova jano päivällisen retken jälkeen. Olimme käyneet Jukan kanssa Barra-nimisellä rannalla ja viihtyneet siellä hyvin.
Nyt huomasin tehneeni virhetikin. Yksikin väärää liike ja 20-senttinen leipäveitsi olisi kahvaansa myöten vatsassani, rikkoisi vatsanpeitteet, vatsalaukun tai suolistoa ja pysähtyisi kenties selkärankaan. Jos roisto vielä erehtyisi pyöräyttämään veitseä sisuskaluissani, olisivat puurot ja vellit varmaan sekaisin vatsalaukussani. Mietin mahdollisuuksiani selviytyä tilanteesta sekunnin murto-osan. Vahvasti aseistettu poliisi seisoi passissa sadan metrin päässä kulman takana. En ehtinyt tehdä päätöstä kun likainen ahne koura oli jo taskussani ja kiinni lompakossa. Päätin luovuttaa suosiolla ja huusin ympärillä istuville noin kymmenelle toimettomalle brasilialaiselle "tulkaa hyvät ihmiset auttamaan" heille täysin käsittämätöntä kieltäni, yhtään portugalin sanaa ei tullut mieleeni, vaikka olen sitä opiskellut jo kaksi kuukautta. Kaikki istuivat jähmettyneinä paikoillaan. Tai kyllästyneinä ja huvittuneina: taas yksi tyhmä turisti ryöstetään ja puukotetaan. Sen verran rosvot säikähtivät huutoani, että lompakon saatuaan säntäsivät juoksuun posani kädessään. Toisessa taskussani oli älypuhelimeni, jossa on kaikki matkan aikana otetut lomakuvani ja kaikki yhteystietoni! Sitä he eivät onneksi huomanneet!
Itse säntäsin juoksuun vastakkaiseen suuntaan ja suoraan vahtivan poliisin luo ja selitin asiani huonolla portugalin murteellani. Poliisi otti yhteyttä liikkuvaan partioon ja yhdessä menimme tapahtumapaikalle. Rosvoista ei tietysti ollut enää edes hajua jäljellä ja kaikki sivustaseuraajatkin olivat kadonneet kuin tuhka tuuleen. Pari nuorta miestä löytyi 50 metrin päässä roska-astian kimpusta, etsivät syömistä. Poliisi karjaisi jotain ja sekunnissa pojat olivat kädet ylhäällä seinää vasten. Poliisi tutki heidät pitäen pistoolia tutkittavan ohimolla, mutta minä sanoin, etteivät ne nämä kollit olleet asialla. Pian paikalle ilmestyi partio moottoripyörillä ja kiersimme vielä alueen ympäri. Ei ristinsieluakaan koko slummissa. Jostain baarista kaikui kolkko nauru. Sitten marssin poliisin kanssa asemalle tekemään tapahtuneesta ilmoitusta virkaheitolle poliisille, joka osasi puhua englantia ja käyttää tietokonetta ja siksi oli päässyt partiosta sisähommiin. Kuvassa virallinen pöytäkirja tapahtumasta. Hostellin osoite paperista puuttuu, sillä en järkytykseltäni kyennyt sitä muistamaan enkä muista vieläkään!
Mitä tästä opin? Mikäli aikoo pysyä kiperän tilanteen tullen tilanteen herrana, pitää taskussa olla jotain kättä pitempää. Puukosta ei tilanteessa olisi ollut apua, mutta pienikaliiberinen pistooli olisi aika kiva väline. Huomasin pojat noin 2 sekuntia ennen kuin he olivat iholla. Siinä ajassa olisin ehtinyt vetää pistoolin esille ja sanoa stop stop pojat. Jos he eivät olisi ymmärtäneet, olisin ampunut varoituslaukauksen toisen veitsikäteen ja toisen polveen. Ja olisin sen jälkeen sanonut pojille: "Cumprimentos da Finlandia, meninos!" Toinen vaihtoehto on, että liikun vain hyvin aseistetun partion kanssa sivukadulla... Kuvassa Salvadorin siviilipoliisiasema, jonne menin tekemään ilmoitusta ryöstöstä.
Ehkä on kuitenkin parempi luopua muutamasta kympistä suosiolla kuin saattaa itsensä hengenvaaraan. Ainut ongelma oli se, että lompakkooni oli unohtunut pankin salalukulista enkä pysty enää menemään verkkopankkiin enkä hoitamaan raha-asioita. Onneksi on vielä pari sataa realia jäljellä!
Hyvä et selvisit muutaman kympin menetyksellä. Ens kerralla otat kuvan avainlukulistasta ja säilöt spostiin!
VastaaPoistaLoppu hyvin kaikki hyvin! Oma vastaava kokemukseni on kouluajoilta Hesan asematunnelista. Onneksi silloin sattui poliisipartio tulemaan juur meitä kohti ja roisto alkoi halailemaan ja sopottamaan mukamas ulkomaan kieltä ennen kuin otti jalat alleen ja nopeasti.
VastaaPoistaTurvallista jatkoa seikkailulle ja terveisiä Mikkelistä!