BRASILIA
Sao Jorge
23. - 25.3.2012
Olen tutustunut moneen hienoon paikkaan täällä Brasiliassa, mutta yksi parhaimmista ellei paras kohde oli Parque Nacional, Kansallispuisto, Chapa da dos Veadeiros, missä olimme pienellä iskujoukolla viikonvaihteessa: tyttäreni Hanna ja Melissa ja vävyni Luciano. Asetuimme Sao Jorge-nimiseen kylään pieneen motelliin. Matkaa kyseiseen Kansallispuistoon kertyi pääkaupungista vajaat 300 km ja matka taittui hienosti Nissan-merkkisellä nelivetolava-autolla, joka oli varustettu kolmen litran koneella ja automaattilaatikolla. Viimeiset kymmenen kilometriä olivat kuoppaista soratietä. Kyseinen kapistus lainattiin tyttäreni appiukolta, joka tarvitsee kyseistä autoa maatilallaan.
Itse kylä oli muutaman sadan asukkaan kyläpahanen, jossa oli tietysti tarjolla majapaikkoja ja ravintoloita ja pikkubaareja. Koko luonnonpuisto on kooltaan 650 km2, joten kyseessä on melkoisen laaja alue. Saavuimme alueelle myöhään perjantai-iltana ja aamupäivällä lahdimme kokoontumispaikalle. Porukka jaettiin noin 10 hengen ryhmiin ja jokaiselle ryhmälle oli varattu ammattitaitoinen opas. Valitettavasti meidän oppaamme ainakin puhui vain portugalia, joten ilman henkilökohtaista kielenkääntäjää olisin ollut hukassa!
Kiersimme yhdessä melko rivakkaa vauhtia maastossa mutkittelevaa polkua pitkin, välillä oli nousuja, välillä laskuja. Pari tuntia taivallettuamme alkoi maasta laskea ja kaukaa kuului kosken kohinaa. Itse asiassa änen aiheuttaja oli melkoinen putous, jota ensin kauempaa ihailimme ja viimein laskeuduimme noin 50 metrin päähän. Hyppäsimme heti jokeen uimaan ja uimme vastarannalle noin 50 metrin päähän. Muita kovin uimataitoisia retkeilijöitä näkynyt, lisäksemme ainoastaan yksi retkeilijä uskaltautui joen toiselle rannalle!
Pari tuntia uituamme, levättyämme, otettuamme aurinkoa ja syötyämme välipalaa jatkoimme seuraavaan kohteeseen, mikä olikin vajaan tunnin samoilun päässä. Siellä oli luonnon muovaamia pieniä koskenpoikasia, joissa hierotutimme kipeytyneitä jäseniämme ja nautimme virvoittavasta vesisuihkusta. Tässäkin kohteessa nautimme täysillä olostamme ennen paluuta lähtöpaikkaamme, missä oppaamme otti esille huuliharppunsa ja antoi sävelten soida, niin että panimme kaikki yhdessä piirileikiksi.
Sunnuntaipäivänä kävimme vielä kahdessa eri kohteessa, joihin ei tarvittu opasta, mutta jotka eivät luonnonkauneudessaan hävinneet yhtään edellisen päivän kokemuksille. Tosin patikkareissu jäi alle puoleen, varmaan 5-6 kilometriin. Kuvassa mainio oppaamme Dede.
Sao Jorge
23. - 25.3.2012
Olen tutustunut moneen hienoon paikkaan täällä Brasiliassa, mutta yksi parhaimmista ellei paras kohde oli Parque Nacional, Kansallispuisto, Chapa da dos Veadeiros, missä olimme pienellä iskujoukolla viikonvaihteessa: tyttäreni Hanna ja Melissa ja vävyni Luciano. Asetuimme Sao Jorge-nimiseen kylään pieneen motelliin. Matkaa kyseiseen Kansallispuistoon kertyi pääkaupungista vajaat 300 km ja matka taittui hienosti Nissan-merkkisellä nelivetolava-autolla, joka oli varustettu kolmen litran koneella ja automaattilaatikolla. Viimeiset kymmenen kilometriä olivat kuoppaista soratietä. Kyseinen kapistus lainattiin tyttäreni appiukolta, joka tarvitsee kyseistä autoa maatilallaan.
Itse kylä oli muutaman sadan asukkaan kyläpahanen, jossa oli tietysti tarjolla majapaikkoja ja ravintoloita ja pikkubaareja. Koko luonnonpuisto on kooltaan 650 km2, joten kyseessä on melkoisen laaja alue. Saavuimme alueelle myöhään perjantai-iltana ja aamupäivällä lahdimme kokoontumispaikalle. Porukka jaettiin noin 10 hengen ryhmiin ja jokaiselle ryhmälle oli varattu ammattitaitoinen opas. Valitettavasti meidän oppaamme ainakin puhui vain portugalia, joten ilman henkilökohtaista kielenkääntäjää olisin ollut hukassa!
Kiersimme yhdessä melko rivakkaa vauhtia maastossa mutkittelevaa polkua pitkin, välillä oli nousuja, välillä laskuja. Pari tuntia taivallettuamme alkoi maasta laskea ja kaukaa kuului kosken kohinaa. Itse asiassa änen aiheuttaja oli melkoinen putous, jota ensin kauempaa ihailimme ja viimein laskeuduimme noin 50 metrin päähän. Hyppäsimme heti jokeen uimaan ja uimme vastarannalle noin 50 metrin päähän. Muita kovin uimataitoisia retkeilijöitä näkynyt, lisäksemme ainoastaan yksi retkeilijä uskaltautui joen toiselle rannalle!
Pari tuntia uituamme, levättyämme, otettuamme aurinkoa ja syötyämme välipalaa jatkoimme seuraavaan kohteeseen, mikä olikin vajaan tunnin samoilun päässä. Siellä oli luonnon muovaamia pieniä koskenpoikasia, joissa hierotutimme kipeytyneitä jäseniämme ja nautimme virvoittavasta vesisuihkusta. Tässäkin kohteessa nautimme täysillä olostamme ennen paluuta lähtöpaikkaamme, missä oppaamme otti esille huuliharppunsa ja antoi sävelten soida, niin että panimme kaikki yhdessä piirileikiksi.
Sunnuntaipäivänä kävimme vielä kahdessa eri kohteessa, joihin ei tarvittu opasta, mutta jotka eivät luonnonkauneudessaan hävinneet yhtään edellisen päivän kokemuksille. Tosin patikkareissu jäi alle puoleen, varmaan 5-6 kilometriin. Kuvassa mainio oppaamme Dede.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti