BRASILIA
Brasilia
Tyttäreni Hanna ja miehensä Luciano lähtivät eilen illalla töiden jälkeen asioille ja kun kuulin, että kyseessä olisi retki huonekalukeskukseen shoppailemaan, olin heti valmis mukaan. Kiertelen mielellään kaupoissa missä maassa sitten lienenkin, vertailen hintoja Suomen vastaaviin ja mietin omaa tarvetta kyseiseen esineeseen. Tässä elämäni myöhemmässä vaiheessa olen menettänyt kiinnostukseni tehdä mitään merkittäviä ostoksia, itse asiassa olen pyrkinyt ja päässytkin eroon monesta turhasta tavarasta ja roinasta, mitä aikaisempina vuosikymmeninä on tullut tarpeisiin kylläkin, hankittua.
Eilisen illan shoppailutarve lähti liikkeelle vuodesohvan puutteesta. Nuorella parilla on selvä puute mainitusta kapistuksesta. Olen nukkunut vierailuni aikana lattialla ja hyvin olenkin, onhan allani hyvä patja. Mutta sukulaisten ja ystävien jatkuva kyläilyvirta Brasiliaan lienee saanut nuoren perheen liikkeelle. Huonekaluliikkeet näyttävät olevan paljon avarampia ja maulla sisustettuja verrattuna suomalaisiin liikkeisiin, jotka ovat usein kuin sillisalaattia, kaikki tarjonta yhdessä ja samassa tilassa, sängyt, komerot, huonekalut ym niin tiiviisti pakattuina, että hyvä jos mahtuu välissä kävelemään.
Brasiliassa, pääkaupungissa, sen sijaan niissä kahdessa suuressa liikkeessä, joissa kävimme, tilanahtautta ei ollut. Liikkeissä todella viihtyi ja oli mukava istuskella sohvilla ja tuoleilla. Pöydät olivat kauniisti katetut, vain ruoka puuttui. Ystävällinen myyjä tarjosi meille kahvia ja pikkuleipiä. Mainiot puitteet shoppailulle! Itse hintataso oli melko korkea, mutta niin oli laatukin! Tietysti löytyy paikkoja, missä rahvaalle ja köyhälle väelle tarjotaan tavaraa halpaan hintaan ja laatukin on varmasti toinen.Ja kadun asunnoton väki, mistä aikaisemmin olen kirjoittanut, ei huonekaluja tarvitse.
Kävimme katsomassa paitsi huonekaluja myös astioita ja muita kodin tarvikkeita, joita löytyi saman katon alta. Haaviin tarttuikin monenmoista tarviketta. Viimeisenä vävypoikani käteen tarttui vokkipannu, joka oli tarjouksessa ja maksoi 20 realia, alle kympin euroissa. Vielä samana iltana palattuamme shoppailukierrokseltamme sain maistella vävypojan tekemää makoisaa iltapalaa: nauhaspagettia ja lihavarrasta! Täällä Brasiliassa usein syödään päivällistä myöhään illalla ja ainakin esikoistyttäreni huushollissa keittiössä häärää varsin usein mainio kokki, vävypoikani Luciano!
Brasilia
Tyttäreni Hanna ja miehensä Luciano lähtivät eilen illalla töiden jälkeen asioille ja kun kuulin, että kyseessä olisi retki huonekalukeskukseen shoppailemaan, olin heti valmis mukaan. Kiertelen mielellään kaupoissa missä maassa sitten lienenkin, vertailen hintoja Suomen vastaaviin ja mietin omaa tarvetta kyseiseen esineeseen. Tässä elämäni myöhemmässä vaiheessa olen menettänyt kiinnostukseni tehdä mitään merkittäviä ostoksia, itse asiassa olen pyrkinyt ja päässytkin eroon monesta turhasta tavarasta ja roinasta, mitä aikaisempina vuosikymmeninä on tullut tarpeisiin kylläkin, hankittua.
Eilisen illan shoppailutarve lähti liikkeelle vuodesohvan puutteesta. Nuorella parilla on selvä puute mainitusta kapistuksesta. Olen nukkunut vierailuni aikana lattialla ja hyvin olenkin, onhan allani hyvä patja. Mutta sukulaisten ja ystävien jatkuva kyläilyvirta Brasiliaan lienee saanut nuoren perheen liikkeelle. Huonekaluliikkeet näyttävät olevan paljon avarampia ja maulla sisustettuja verrattuna suomalaisiin liikkeisiin, jotka ovat usein kuin sillisalaattia, kaikki tarjonta yhdessä ja samassa tilassa, sängyt, komerot, huonekalut ym niin tiiviisti pakattuina, että hyvä jos mahtuu välissä kävelemään.
Brasiliassa, pääkaupungissa, sen sijaan niissä kahdessa suuressa liikkeessä, joissa kävimme, tilanahtautta ei ollut. Liikkeissä todella viihtyi ja oli mukava istuskella sohvilla ja tuoleilla. Pöydät olivat kauniisti katetut, vain ruoka puuttui. Ystävällinen myyjä tarjosi meille kahvia ja pikkuleipiä. Mainiot puitteet shoppailulle! Itse hintataso oli melko korkea, mutta niin oli laatukin! Tietysti löytyy paikkoja, missä rahvaalle ja köyhälle väelle tarjotaan tavaraa halpaan hintaan ja laatukin on varmasti toinen.Ja kadun asunnoton väki, mistä aikaisemmin olen kirjoittanut, ei huonekaluja tarvitse.
 |
| Kassalla katsottiin, että kaikki asiat on kohdillaan ennen kuin visaa vingutettiin. Yläkuvassa myyjä tekee tarjousta vuodesohvasta ja ostopäätös varmaan tulee aikanaan, jos huonekalu sopii mittojensa puolesta hyvin vierashuoneeseen. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti