HOSTEL, 22.02.2012

Brasilia
Fortalezza

Aika vanhaksi jouduin elämään, ennen kuin pääsin asukkaaksi hosteliin. Nuorena matkustelin jonkin verran Euroopassa moottoripyöräällä, mutta majoituin usein omassa teltassa tai Bed and breakfast-tyyppisissä yksityismajoituksissa. Myöhemmin olen ollut yötä hotelleissa, mökeissä, apartementoksissa ja jopa heinäladossa, mutta vasta täällä Brasiliassa olen asustellut ystäväni kanssa hostellissa ja sellaista etsimme päääme päälle tulevissa kohteissa.

Mikä sitten hostellissa viehättää? Hostellit ovat suhteellisen halpa asumismuoto ja majoitushuoneen lisäksi hintaan kuuluu yleensä aamiainen. Ne ovat nuorten suosiossa, mutta empimättä nuoret ottavat kaverikseen vanhoja ukkojakin. Samassa huoneessa meitä nukkui Ilha Grandella 9 henkeä ja sängyt olivat kolmekerroksisia. Vessaan ja suihkuun saattaa joutua odottamaan.Joka tapauksessa hostellit ovat järkevää vaihtoehto myös kaltaiselleni vanhemmalle miehelle, jos on valmis luopumaan hiukan omasta yksityisyydestään. Joskus nuoret ovat äänekkäitä, tulevat nukkumaan kello kolme aamuyöllä, mutta kuorsaamisellani kostan heille heidän pienet rikkeensä... Jos se nyt ketään haittaa!

Hostelli on edullinen majoitusliike. Hostelleja ovat niin retkeilymajat, retkeilyhotellit kuin kesähotellitkin. Hostellit ovat avoinna kaikille ja niitä ylläpitävät yleensä erilaiset yhteisöt ja yritykset. Hostellin hinta koostuu pelkästään vuodepaikasta ja erilaisia lisäpalveluita voi ostaa tarvittaessa erikseen. Näitä ovat muun muassa aamiainen, lounas ja sauna. Osa hostelleista tarjoaa lisäksi harrastusmahdollisuuksia ja ohjelmapalveluja.
Majoittuja voi tuoda myös halutessaan mukanaan omat lakanansa ja näin säästää kuluissa. On kuitenkin hyvä ottaa huomioon, että monissa hostelleissa makuupussien käyttö on kielletty. Vuodepaikan hintaan vaikuttavat esimerkiksi hostellin sijainti, taso ja huonekoko. Huoneiden koot vaihtelevat yhden hengen huoneista suuriin 6-8 hengen nukkumatiloihin eli dormitorioihin. Useimmissa hostelleissa on yhteiset suihku- ja saniteettitilat sekä itsepalvelukeittiö. Hostellit ovat usein kiinni päivällä siivouksen aikana.
Osa hostelleista on auki vain kesäisin. Talvisin kesähostellit voivat toimia oppilasasuntoloina tai olla muussa käytössä. Osa ulkomailla toimivista hostelleista ei välttämättä majoita paikallisia asukkaita, jotta varsinaisille matkailijoille riittäisi majoitustilaa. Näin Wikipedia.

Lena Itävallasta kertoi viihtyvänsä hyvin hostellien ilmapiirissä

 

Brasilia
Rio de Janeiro

Monissa juhlissa ja pippaloissa olen ollut, mutta kyllä nämä Rion sambakarnevaalit vetää ujon suomipojankin jo hiljaiseksi! Porukkaa on niin paljon, ettei sekaan meinaa millään mahtua ja kaikki ovat täysillä mukana. Lantiot pyörii sambamusiikin tahdissa vauvasta vaariin, mutta parhaiten se onnistuu koulutetuilta sambatytöiltä. Ja hiki virtaa, Rion yli 30-asteinen helle takaa sen, että tapahtuma ei jätä ketään kylmäksi, ei edes matalassa mökissään Pohjolan perukoilla yksikseen asuvaa vanhaa suomalaista kansakoulunopettajaa, vaan hänkin yhtyy täysin rinnoin ilonpitoon. Ihastuttava parivuotias pikkutyttö soi suomalaiselle vanhalle äijälle kauneimman hymynsä (kuva).

Iltasnomat pääsi seuraamaan kulkuetta paraatipaikalta ja tässä kuva sunnuntaisesta kulkueesta, jossa oli ennätysmäärä osanottajia, yli kaksi miljoonaa!

Rion sambakarnevaali teki yleisöennätyksen

Sunnuntai 19.2.2012 klo 21.11

Poliisin mukaan Rion sambakarnevaalin perinteikkäin kulkue on yltänyt uuteen yleisöennätykseen.

Poliisin mukaan Rio de Janeiron kadut lauantaina vallannut Cordao da Bola Preta (suom. Musta täplä) -karnevaalikulkue houkutteli paikalle ennätykselliset 2,2 miljoonaa juhlijaa.
Cordao da Bola Preta on kuuluisa siitä, että se saa liikkeelle monenkirjavaa ja kaiken ikäistä juhlakansaa.
Tänä vuonna kulkueessa sallittiin BBC:n mukaan ensimmäistä kertaa sen 93-vuotisen historian aikana käytettävän elektronista äänentoistoa. Kulkue myös poikkesi perinteiseltä reitiltään.
Poliisi kertoo, että sankasta osallistujajoukosta huolimatta tapahtuma eteni rauhallisesti. 15 ihmistä pidätettiin kadulle virtsaamisesta, mutta muuten vakavilta välikohtauksilta vältyttiin.
Rion sambakarnevaalin aikaan tanssitaan läpi noin 400 katujuhlaa, mutta järjestäjien mukaan vuodesta 1918 saakka järjestetty Bola Preta -kulkue on niistä perinteisin.

Rion sambakarnevaalit käynnistyivät perjantaina ja kestävät tiistaihin saakka.

Suomipojat saivat tarpeekseen sambarytmeistä ja alkoivat heti maanantaina aamutuimaan pakata reppujaan ja sanoa hyvästit Veljeskodin henkilökunnalle. Majoittuminen alle kympin hintaan parhaaseen karnevaaliaikaan Rion keskustassa omassa huoneessa ei juuri syönyt matkamiesten varoja. Ne säästyvät seuraavaan kohteeseen, Fortalezzaan, joka on myös suomalaisten suosima kuulu lomanviettopaikka Riosta pari tuhatta kilometriä pohjoiseen. Liikumme edelleen kuitenkin eteläisellä pallonpuoliskolla, vaikka Fortalezzasta onkin Päiväntasaajalle vain muutama sata kilometriä. Kassavarojen säästämiseksi ja lennon myöhäisen ajankohdan vuoksi (perillä klo 22) päätimme viettää ensimmäisen yömme ilmastoidussa tilassa, lentoasemalla. Mukaan pakkasimme myös Mangaratibasta ostamamme riippukeinut, jotka aiomme laittaa varjoon parin palmun katveeseen meren rannalle. Varjoa tarvitaankin, sillä Fortalezzaan on luvattu 40 asteen päivälämpötiloja!

UKKOJUMPPAA, 17.02.2012

Brasilia
Ilha Grande

Jukka siivoaa jumppapaikkaa realin tuntipalkalla

Liikunta, urheilu ja terveet elämäntavat ovat olleet koko elämäni ajan minulle tärkeitä asioita. Lapsena ja nuorena harrastin poikien kanssa kaikkea mahdollista liikuntaa: yleisurheilua, hiihtoa, jalka-, pesä-, jää- ja lentopalloa jääkiekkoakaan unohtamatta. Pidimme omia pikku kisoja kesäaikaan lähes päivittäin, joka ilta pelasimme, leikimme ja touhusimme. Samaa on jatkunut läpi elämän, lajeiksi ovat vakiintuneet tennis, lentopallo, sulkapallo, lenkkeily, uinti ja pyöräily. Pöytätenniksessä ja tenniksessä voitin kunnanmestaruuksia ja sulkapallossakin taisi olla lähellä. Viimeisin kunnanmestaruus taisi tulla lentopallossa Mäntyharjulla joukkueella Löysät pojat pari kolme vuotta sitten. Välillä ote on hieman hervonnut ja hyvä ruoka ja herkut ovat maistuneet hyvin ja keskivartalon ympärille on kertynyt  rasvaa.

Matkalla pystyy myös pitämään kunnostaan huolta monella tavoin. Tavattuani Jukan, joka on palomiehenä tottunut pitämään kunnostaan huolta, aloitimme säännöllisen aamujumpan, johon kuuluu kävelyä, juoksua, voimistelua, leuanvetoa, vatsalihasliikkeitä, telinevoimistelua ja venyttelyä.

 Leuanvedossa tyttäreni Hanna oli haka aikoinaan. Hän voitti eskari-ikäisenä kaikki Karttulan ala-asteen pojat vetämällä järjestämässäni välituntikilpailussa 20 kertaa leukaa ja sama tahti jatkui kouluikäisenä. Poikani Jeremias vetää leukaa 25 kilon paino jalkojen välissä! Myöhemmin  otin  mukaan koulukisaan käsilläkävelyn, siinä minä olin ykkönen ja Hanna kakkonen. Myöhemmin pojastani Johanneksesta varttui varsinainen käsilläkävelijä!

Punttia voi nostaa näinkin, kun papalla ei enää riitä voimat koko tangon nostoon!

 Lisäksi uimme ja sukellamme joka päivä meressä. Jukka on alan miehenä näyttänyt minulle muutamia itsepuolustusliikkeitä, joita hän ruskean vyön jiujuitsun haltijana osaa minulle neuvoa. Oheisissa kuvissa näkyy, kuinka hienoissa maisemissa saamme harjoitella ja pitää itseämme kunnossa.

PAPAT LUOKKARETKELLÄ 15.02.2012

Brasilia
Ilha Grande

Olen ollut kymmenillä luokkaretkillä valvojana, mutta tänään minun ei tarvinnut valvoa nuoria, vaan sain itsekin osallistua Jukan kanssa nuorten kanssa retkelle ja ilonpitoon. Mainion sään vallitessa kiersimme paratiisisaarta ja löydettyämme Sinisen laguunin koko porukka hyppäsi kannelta uskomattoman kauniiseen ja kirkkaaseen mereen, joka kuhisi pikkukaloja. Mamma huolehti ruuanlaitosta parin kokkipojan kanssa: paistettua kanaa, possua, makkaraa, perunaa, ananasta. 40-henkinen seurue sai vatsansa täyteen ja tarjoilija kierteli antamassa maistiaisia herkuista. Tarjoilijalla oli jossain salapullo, sillä matkan edetessä hän oli humalassa kuin vanha käki ja sai mammalta kovat moitteet. Kuskina oli 15-vuotiaan näköinen ja kokoinen poika, joka siemaili ajon aikana olutta. Mukana olleet meksikolaiset nuoret miehet imivät myös olutta kuin sienet. Brasilialainen musiikki kaikui kaiuttimista niin kovasti, että tärykalvomme olivat haljeta. Nuori väki ei tästä säikähtänyt, vaan alkoi sambaamaan laivan kannella.

Jukka oli täysin rinnoin mukana ja hänen ilmeensä kuvassa todistaa, että myös hän viihtyi parikymppisten seurassa. Vanhana alan harrastajana ja pelastussukeltajana hän oli ensimmäisenä vedessä snorkkeleineen saapuessamme Siniseen Laguuniin ja hän kehui paikan kalakantaa oivalliseksi.

Voisi väittää, että meren vesi oli kaunista, puhdasta ja houkuttelevaa. Väriltään vesi vaikutti jopa vihreältä, näkyvyyttä oli ainakin kymmenen metriä ja veden lämpötila lähenteli varmasti kolmekymmentä! Oli siinä ilo vanhojen pappojenkin pulikoida, nuorista puhumattakaan. Paikalla oli ainakin urugualaisia, meksikolaisia, ausseja, brasseja, argentiinalaisia ja kaksi suomalaista viikinkiä, joiden naamaa koristi viikon vanha parransänki.

Matkalla ohitimme paikallisen öljynporauslautan sadan metrin päästä. Brasilia tuottaa runsaasti kaasua ja öljyä ja 90 % maan öljyesiintymistä sijaitsee täällä Rio de Janeiron alueella. Se tuo vaurautta paitsi maakuntaan myös koko Brasiliaan.

Tätä kuvaa ei pitäisi näyttää vegetaristeille, sillä siinä ananakset paistuvat yhdessä rasvaisten makkaroiden kanssa. Porukassa ei ollut yhtään vegetaristia vegaaneista puhumattakaan, niin hyvin liharuuat, makkarat, possunsuikaleet ja kanafileet tekivät kauppansa nuorelle porukalle!

Brasilialaisia neitokaisia ottamassa aurinkoa. Rasva näyttää imeytyvän nuorten persuuksiin hämmästyttävällä nopeudella. Ihminen on, mitä hän syö... Jukan kanssa olemme harrastaneet dieettiä, mutta nuorten ilakointi sai vanhat papatkin luopumaan puritanismistaan ja maistelemaan rasvaisia herkkuja!

Nuori kenkäkauppias Jaqueline Rion kuuluisasta kenkämakasiinista viihtyi myös loistavasti laivalla ja sukelsi muiden mukana mereen. Hieman hän ihmetteli, kuinka kaukaiset Pohjolan miehet olivat eksyneet Ilha Grandelle, mutta kerroimme olevamme Brasilian suuria ystäviä ja vanhana ehkä asettaudumme asumaan tälle saarelle ja kalastelemme ja nautimme elämästämme paratiisisaarella!

KODITON KULKURI, 13.02.2012

Brasilia
Ilha Grande

• Sain lottokuponkiini täysosuman ja vielä 3 lisänumeroa päälle syntyessäni Suomeen 60 vuotta sitten. Ensimmäiset 20 vuotta asustelin omakotitaloissa Mikkelin Tuskussa ja Lehmuskylässä. Ne olivat onnellisia aikoja. Elämä oli köyhää, viikkorahoja ei ollut, mutta ahkerat vanhempani uurastivat perheensä eteen ja kouluttivat kaikki viisi lastaan hyviin ammatteihin. Tai taloudellinen vastuu siirtyi itselle siinä vaiheessa, kun lapset lensivät pesästä. Valtio myönsi opiskelijoille lainaa ja sen turvin pystyi opiskelunsa järjestämään. Mutta siihen aikaan oppikouluissa oli lukukausimaksut, kirjat piti itse maksaa, hammaslääkärikin oli maksullinen lapsille myös. Kaikki meni vanhempien pussista.

Isäni Eero järjesti lapsilleen hyvät kasvupaikat Mikkelin Lehmuskylään.

Jyväskylän asunto:Viitatorni

Aloitin opiskeluni Jyväskylässä ja asuin tädin vuokralaisena kerrostalossa Kauppakadulla yhdessä mummoni ja Pekan kanssa ensimmäisen vuoden. Seuraavan vuoden asuin Löylykadulla yksiössä samassa talossa kuin setäni Teuvo. Seuraavat kaksi vuotta asuin Viitaniementiellä Viitatornissa yhdessä vastavihityn vaimoni Anun kanssa, tosin jälkimmäisen vuoden aikaan olin armeijassa. Neljän kerrostalovuoden jälkeen muutimme maalle Kantele-nimiselle paikkakunnalle Pukkilaan ja asuntomme oli opettaja-asunto järven rannalla!

Viereisen kuvan asunnossa asuin vuoden verran. Asunto oli pieni, mutta soma: olohuone, makuuhuone, keittiö, kylpyhuone ja vaatehuone. Asunto sijaitsee Pattayalla Khaomakook-kadulla.

Silloin tällöin olen tavannut kodittomia kulkijoita kesäaikaan Suomen kaupungeissa. He ovat nukkuneet puiston penkeillä tai kuusen alla. Mutta talven tullen miehet ovat hävinneet jonnekin, ei Suomessa talvisaikaan kukaan puistossa asustele. Olen ollut hyväosainen ja asunnottomat eivät ole mielenrauhaani hetkautelleet millään tavalla.

Jorma Soini etsii sattumia rokastaan matkallaan Ko Changiin

Ystäväni Jorma Soini sen sijaan kokenut herätyksen tällä alalla. Hän on ottanut elämäntyökseen auttaa asunnottomia ja heikompiosaisia käytännön tasolla. Paraillaan hänellä on menossa suunnitelmat konttien käytöstä kodittomien asuntoina. Jorman ja hänen vaimonsa Päivin visioita voi seurata heidän blogissaan osoitteessa www.elamantahden.blogspot.com. Harmi, että tutustuin ystäviini vasta vuosi sitten!

Täällä Brasilian Riossa sitten alkoi tapahtua ja näkyä tällä saralla. Asuimme pari viikkoa Rion Lapassa aivan kaupungin keskustassa ja jopa alkoi näkyä kodittomia. Kun avasi hotellin ikkunan, heitä saattoi tarkkailla ikkunasta. Kun meni ulos, heitä näki lähempää, hyvä, ettei heihin kompastunut. Pohjoisen köyhät brassit saapuvat laumoittain Rioon paremman elämän toivossa ja päätyvät nukkumaan ja elämään kaduilla. Yleensä heillä on peitonriekale tai muovi suojanaan yöaikaan.

On todella lottovoitto syntyä Suomeen! Jukan kanssa päätimme avata tilin kodittomien auttamiseksi, kun jalkakäytävällä heitä väistelimme. Hotelliin päästyämme unohdimme koko asian. Kuvan kaksi kulkuria ovat majoittuneet pieneen luteita vilisevään kämppään Riossa. He eivät suotta valita, onhan katto pään päällä päälle alle kymmenen euron hintaan per yö. Se on monelle köyhälle työttömälle brassille kuitenkin liikaa, jopa eurokin!

Viime kesänä tutustuin ystäväni Paavon kanssa saksalaisten rakentamiin koteihin Auschwitzissä Puolassa. Täytyy tunnustaa, että nuo kodit eivät häävejä olleet. Suihkuhuoneet olivat melko suuret ja niihin mahtui useampi sata kerrallaan, mutta eivät ne oikeita suihkuja olleetkaan loppujen lopuksi. Uuneja asuntoloissa oli myös muutama ja ne olivat kovassa käytössä, ihmisen ruumiin kokoisia. Melko kolkot asuinolosuhteet, ei noita läävejä paljon voi kodeiksi mainostaa. Paavo varasti lämmityspuolelta yhden kivenmurikan matkamuistoksi reissulta.

Kaksi koditonta kulkuria vietti yönsä aivan hotelli

huoneemme näköpiirissä. Ihmiset väistivät 

ihailtavan hyvin miesparat. Itse seurasin maassa

makaavan miehen heräämisyritytä mielenkiinnolla.

Mies kohotti päätään pöllämystyneen näköisenä ja vaipui uudelleen nirvanaan. Takana olevan miehen kassiin kävi kolmas mies kiinni ja yritti ottaa sitä itselleen, mutta mies puristi niin tiukasti kassin sankaa kyynärtaipeessaan, että varas näki parhaakseen luovuttaa. Jonkin ajan päästä nukkuva mies teki toisen heräämisyrityksensä ja pääsi seisomaan horjuen eteen, taakse ja molemmille sivuille. Istuva mies huomasi tilanteen ja tarttui kaveriaan käsipuolesta ja veti hänet viereensä istumaan. Tällaista on kodittomien kulkurien elämä Brasilian Rio de Janeirossa.

APUA, POLIISI!

Brasilia
Ilha Grande

Sana poliisi herättää meissä ihmisissä erilaisia mielikuvia. Kunnon kansalaiselle poliisi on ystävä, jonka puoleen voi kääntyä luottavaisesti, jos vaaraa uhkaa, onnettomuus kohtaa tai matkalainen on eksynyt oikealta tieltä. Poliisin tehtäviin kuuluu valvoa yleistä lainkuuliaisuutta ja esimerkiksi maantieliikennettä, mistä he usein saavat lievää ylinopeutta ajaneilta kansalaisilta risuja ja nimityksiä: sinivuokko, pollari. kyttä, jepari, sheriffi jne. Rosvoille sen sijaan poliisi on peikko, jota pelätään ja jota yritetään harhauttaa niin hyvin kuin mahdollista. Mielenosoittajille ja kansalaisaktivisteille poliisi edustaa valtaa pitävien puolta ja heitä on lupa solvata, kivittää ja lyödä. Ei ole poliisin työ niitä helpoimpia!
Itse olen joutunut poliisin kanssa tekemisiin paljon. Karttulassa asuessani paras pelikaverini oli Pekka-poliisi, jonka kanssa pelasimme satoja tunteja sulkapalloa välillä lähes puoleen yöhön asti. Välillä Pekka juoksutti minua niin, että oli erän jälkeen vedettävä happea monta minuuttia penkillä tai lattialla maaten. Erät olivat äärimmäisen tiukkoja ja parhaimmillaan kävimme pelaamassa viitenäkin iltana viikossa. Toki pelimiehiä oli muitakin: 3 Jussia, Esko, Janne, Harri, Veksi, Epe, Juha, Jani, Kokoi, Vesse ja monta muuta, mutta paras kaikista oli Pekka-poliisi!(kuva)

Työni puolesta opettajana tapasin poliisia oppitunneilla liikenne- ja valistustilaisuuksissa, koulullamme oli jopa nimikkopoliisi. Pahaan tilanteeseen minut asetti kerran kakkosluokkalainen Kimmo, joka poliisin oppitunnin jälkeen oppilaiden kysymysosiossa esitti poliisille kysymyksen: "Montako lasta saa ottaa oikeasti polkupyörän kyytiin?" Poliisi sanoi, että eihän siihen tarakalle mahdukaan kuin yksi ja sekin pitää olla alle 12-vuotias. Kimmo jatkoi:"No entäs kun opettajan kyydissä oli eilenkin kolme lasta, yksi takana, toinen pyörän edessä ja kolmas selässä repussa ja ope ajoi Kanteleen järven ympäri kuuden aikaan illalla!"
Kerran muinaisessa Tsekkoslovakiassa eksyin eräässä pikkukaupungissa pahanpäiväisesti. Huomasin poliisiauton ja lähdin sitä seuraamaan, vilkuttelin valoja ja annoin äänimerkkejä. Vihdoin poliisi pysähtyi poliisilaitoksen eteen. Nousin nopeasti ulos Datsun 100 A:sta ja selitin poliisille olevani suomalainen turisti ja pahasti eksyksissä. Kyselin kohteliaasti neuvoja kartta kädessäni, kolme pientä lastani istuivat takapenkillä. Poliisi otti kartan ja sanoi, että hetkinen, tähän ei saa pysäyttää autoa ja antoi minulle sakot. Sitten hän kohteliaasti näytti asemani kartalla ja neuvoi oikean tien!

Nyt täällä Riosta kuuluu kummia. Ensi viikolla menen karnevaaleihin ja paikallinen poliisi on lakossa! Heille luvattiin 39 prosentin palkankorotus, mutta se ei riittänyt. Kuinkahan uskallan karnevaaleille, kun koko ajan saa pelätä sekä varojensa että henkensä puolesta? Tähän asti kuukauden aikana Brasiliassa olemme selvinneet vähällä: minulta vietiin videokamera ja ystävältäni Jukalta puukko. Nukuimme rannalla ja Jukka otti käteensä turvaksemme terävän puukon. Yöllä hän heräsi siihen, kun mies ja nainen seisoi aivan vieressämme ja puhuivat hiljaa. Aamulla Jukka etsi puukkoaan rantahietikolta, kunnes tajusi, kuka puukon oli vienyt!
Savon Sanomat kertoo lakosta seuraavasti:

Poliisin lakko uhkaa Rion karnevaalien turvallisuutta

A A

10.2.2012 07:21 (Päivitetty 10.2.2012 08:18) STT Brasiliassa Rio de Janeiron poliisi on aloittanut lakon vain viikkoa ennen maailmankuulujen karnevaalien alkua. Syynä on kiista palkankorotuksista. Hallinto tarjosi poliiseille, palomiehille ja vartijoille 39 prosentin palkankorotusta, mutta se ei riittänyt.
- Tästedes turvallisuus on kansalliskaartin ja armeijan vastuulla, sanoi eräs palomies lakkokokouksen jälkeen.
Koillis-Brasiliassa Bahian osavaltiossa poliisit olivat äskettäin yli viikon lakossa. Sen seurauksena Bahiassa koettiin hurja rikosaalto, jonka aikana Salvadorin kaupungissa murhattiin yli 120 ihmistä - yli kaksi kertaa normaalia enemmän. Alueelle lähetettiin yli 3 000 sotilasta palauttamaan järjestys.

Myös Rion lakon pelätään vaarantavan karnevaalien turvallisuuden./Savon Sanomat

Täällä Ilha Granden saarella on myös poliisi, jonka kanssa olemme joutuneet puhutteluun yöpymisestämme riippumatossa viidakossa. Poliisilla on käytössään yksi saaren kolmesta autosta ja ainut mopo, jonka olemme nähneet. Täällä olisi Pekka-poliisille mukava eläkevirka: turistipoliisi! Shortsit jalassa hän voisi käyskennellä kylän raitilla ja haastella mukavia kymmeniä eri kansallisuuksia edustavien turistien kanssa. Ennen auringonlaskua voisimme ottaa muutaman tiukan sulkapalloerän turistien kannustaessa pelaamaan viimeiseen hikipisaraan asti voitosta kuumalla Ilha Granden hiekalla!

ILHA GRANDE, PARATIISISAARI? 08.02.2012

Brasilia
Ilha Grande

Jukka tähyää kohti Ilha Grandea eikä arvannut, mitkä seikkailut siellä odottivat!

Brasiliassa jo kauan asustellut tyttäreni Hanna kehotti meitä lähtemään maakuntaan pois Rion keskustan hälinästä. Otimme vinkistä vaarin ja matkustimme Hannan suosittelemalle Ilha Granden saarelle. Heti päästyämme saarelle ja tutustuttuamme sen luontoon ja ihmisiin sekä verrattomaan kauneuteen, päätimme asettautua loppuelämäksemme tälle mahtavalle saarelle.

Porukkaa lähti saarelle aamulla klo 8 kokonainen laivalasti!

Matkailuesite mainostaa saata näin:

Ilha Grande, Rio de Janeiro

Haluaisitko upottaa varpaasi lähes neitseellisen rannan hiekkaan ja nauttia koskemattoman luonnon läheisyydestä? Ilha Granden trooppinen saari sijaitsee vain muutaman tunnin päässä Rion kaupungista etelään. Sen hiekkaset kadut toivottavat sinut tervetulleeksi nauttimaan tämän autottoman saaren huolettomasta elämänrytmistä. Aktiivisen matkailijan kohde, Ilha Grande, on häikäisevä kombinaatio luontoa, sinistä merta ja autioita rantoja.

Osa Ilha Granden lukuisista rannoista on saavutettavissa meritse, osa puolestaan vaatii kevyen patikointimatkan vehreän luonnon ympäröimiä polkuja pitkin. Saaren suosituin ranta Lopes Mendez on useaan otteeseen valittu Brasilian kymmenen kauneimman joukkoon ja kuuluisat lahdenpoukamat, Lagoa Azul ja Lagoa Verde, ovat puolestaan erinomaisia snorklauskohteita. Ilha Granden läheltä löytyvät vanhat hylyt ja sen rikas merenalainen elämä tekevät siitä myös mielenkiintoisen sukelluskohteen. Luonnonrauhan ja -kauneuden lisäksi Ilha Grande ihastuttaa vieraanvaraisuudellaan, jota saaren lukuisat pienet, mutta lämminhenkiset pousadat edustavat.

SIJAINTI: Ilha Granden saari sijaitsee noin 150 kilometrin päässä Rio de Janeiron kaupungista. Saavuttaaksesi Ilha Granden sinun tulee ensiksi matkata, joko Mangaratiban taikka Angra dos Reis:n kaupunkiin. Parhaiten tämä hoituu joko yksityisellä taikka jaetulla kuljetuksella, jolloin matka-aika on noin 2-2½ tuntia. Vaihtoehtoisesti Rion ja Angra dos Reis:n välillä kulkee myös julkisenliikenteen linja-autoyhteys. Angra dos Reis:n kaupungista matka Ilha Granden saarelle hoituu joko lautalla (noin 2h) taikka katamaraanilla (noin 45min).

MILLOIN MENNÄ: Ilha Grande on ympärivuotinen kohde. Viileimmät kuukaudet ovat kesä-, heinä-, ja elokuu, jolloin merivesi on kylmää ja lämpötila keskimäärin 25 asteen molemmin puolin. Sateet jakautuvat ympäri vuoden, tosin kesäkuukausina (joulu-, tammi- ja helmikuu) esiintyy iltaisella usein voimakkaitakin ukkoskuuroja.

MITÄ TEHDÄ: Lähde retkelle Lopes Mendez:n rannalle, jonne pääset parhaiten joko Atlantin rannikon sademetsävyöhykkeen läpi patikoiden taikka kuunarin kyydillä läheiseen satamaan matkaten. Kevyestä patikoinnista pitäville suosittelemme päiväretkeä Dois Rios:n lähes tulkoon autiolle rannalle ja hyvän fyysisen kunnon omaaville oivallinen vaihtoehto on haastava Pico do Papagayon reitti, joka vie sinut saaren korkeimmalle huipulle. Ilha Grande tarjoaa loputtomia mahdollisuuksia merellisiin retkiin. Yksi mielenkiintoisimmista on pikaveneellä toteutettava puolen saaren kierros, joka vie sinut lukusille rannoille sekä snorklauskohteisiin, joista suosituimpia ovat Lagoa Azul ja Lagoa Verde

Ostimme lähtiessämme pari riippukeinua ja illan kähmyssä asettelimme keinut hyvälle paikalle rannan välittömään läheisyyteen. Emme tienneet kuitenkaan, että olimme luonnonsuojelualueella ja yhdeksän aikaan tuli pari poliisia hätistelemään meitä pois puusta. No, levitimme keinut vielä lämpimälle hiekalle, mutta tuskin olimme ehtineet silmiämme sulkea, kun kaksi isomahaista kommunistia, kuten Jukka heitä nimitti, saapui paikalle ja uhkasi hälyttää poliisit. Käänsimme heille selkämme, sillä mehän tunsimme jo pollarit ja jatkoimme untamme. Sen verran välikohtaus rassasi Jukan hermoja, että seuraavana aamuna etsimme ilmastoidun hotellihuoneen, jonne päätimme majoittautua viikoksi.