KODITON KULKURI, 13.02.2012

Brasilia
Ilha Grande

• Sain lottokuponkiini täysosuman ja vielä 3 lisänumeroa päälle syntyessäni Suomeen 60 vuotta sitten. Ensimmäiset 20 vuotta asustelin omakotitaloissa Mikkelin Tuskussa ja Lehmuskylässä. Ne olivat onnellisia aikoja. Elämä oli köyhää, viikkorahoja ei ollut, mutta ahkerat vanhempani uurastivat perheensä eteen ja kouluttivat kaikki viisi lastaan hyviin ammatteihin. Tai taloudellinen vastuu siirtyi itselle siinä vaiheessa, kun lapset lensivät pesästä. Valtio myönsi opiskelijoille lainaa ja sen turvin pystyi opiskelunsa järjestämään. Mutta siihen aikaan oppikouluissa oli lukukausimaksut, kirjat piti itse maksaa, hammaslääkärikin oli maksullinen lapsille myös. Kaikki meni vanhempien pussista.

Isäni Eero järjesti lapsilleen hyvät kasvupaikat Mikkelin Lehmuskylään.

Jyväskylän asunto:Viitatorni

Aloitin opiskeluni Jyväskylässä ja asuin tädin vuokralaisena kerrostalossa Kauppakadulla yhdessä mummoni ja Pekan kanssa ensimmäisen vuoden. Seuraavan vuoden asuin Löylykadulla yksiössä samassa talossa kuin setäni Teuvo. Seuraavat kaksi vuotta asuin Viitaniementiellä Viitatornissa yhdessä vastavihityn vaimoni Anun kanssa, tosin jälkimmäisen vuoden aikaan olin armeijassa. Neljän kerrostalovuoden jälkeen muutimme maalle Kantele-nimiselle paikkakunnalle Pukkilaan ja asuntomme oli opettaja-asunto järven rannalla!

Viereisen kuvan asunnossa asuin vuoden verran. Asunto oli pieni, mutta soma: olohuone, makuuhuone, keittiö, kylpyhuone ja vaatehuone. Asunto sijaitsee Pattayalla Khaomakook-kadulla.

Silloin tällöin olen tavannut kodittomia kulkijoita kesäaikaan Suomen kaupungeissa. He ovat nukkuneet puiston penkeillä tai kuusen alla. Mutta talven tullen miehet ovat hävinneet jonnekin, ei Suomessa talvisaikaan kukaan puistossa asustele. Olen ollut hyväosainen ja asunnottomat eivät ole mielenrauhaani hetkautelleet millään tavalla.

Jorma Soini etsii sattumia rokastaan matkallaan Ko Changiin

Ystäväni Jorma Soini sen sijaan kokenut herätyksen tällä alalla. Hän on ottanut elämäntyökseen auttaa asunnottomia ja heikompiosaisia käytännön tasolla. Paraillaan hänellä on menossa suunnitelmat konttien käytöstä kodittomien asuntoina. Jorman ja hänen vaimonsa Päivin visioita voi seurata heidän blogissaan osoitteessa www.elamantahden.blogspot.com. Harmi, että tutustuin ystäviini vasta vuosi sitten!

Täällä Brasilian Riossa sitten alkoi tapahtua ja näkyä tällä saralla. Asuimme pari viikkoa Rion Lapassa aivan kaupungin keskustassa ja jopa alkoi näkyä kodittomia. Kun avasi hotellin ikkunan, heitä saattoi tarkkailla ikkunasta. Kun meni ulos, heitä näki lähempää, hyvä, ettei heihin kompastunut. Pohjoisen köyhät brassit saapuvat laumoittain Rioon paremman elämän toivossa ja päätyvät nukkumaan ja elämään kaduilla. Yleensä heillä on peitonriekale tai muovi suojanaan yöaikaan.

On todella lottovoitto syntyä Suomeen! Jukan kanssa päätimme avata tilin kodittomien auttamiseksi, kun jalkakäytävällä heitä väistelimme. Hotelliin päästyämme unohdimme koko asian. Kuvan kaksi kulkuria ovat majoittuneet pieneen luteita vilisevään kämppään Riossa. He eivät suotta valita, onhan katto pään päällä päälle alle kymmenen euron hintaan per yö. Se on monelle köyhälle työttömälle brassille kuitenkin liikaa, jopa eurokin!

Viime kesänä tutustuin ystäväni Paavon kanssa saksalaisten rakentamiin koteihin Auschwitzissä Puolassa. Täytyy tunnustaa, että nuo kodit eivät häävejä olleet. Suihkuhuoneet olivat melko suuret ja niihin mahtui useampi sata kerrallaan, mutta eivät ne oikeita suihkuja olleetkaan loppujen lopuksi. Uuneja asuntoloissa oli myös muutama ja ne olivat kovassa käytössä, ihmisen ruumiin kokoisia. Melko kolkot asuinolosuhteet, ei noita läävejä paljon voi kodeiksi mainostaa. Paavo varasti lämmityspuolelta yhden kivenmurikan matkamuistoksi reissulta.

Kaksi koditonta kulkuria vietti yönsä aivan hotelli

huoneemme näköpiirissä. Ihmiset väistivät 

ihailtavan hyvin miesparat. Itse seurasin maassa

makaavan miehen heräämisyritytä mielenkiinnolla.

Mies kohotti päätään pöllämystyneen näköisenä ja vaipui uudelleen nirvanaan. Takana olevan miehen kassiin kävi kolmas mies kiinni ja yritti ottaa sitä itselleen, mutta mies puristi niin tiukasti kassin sankaa kyynärtaipeessaan, että varas näki parhaakseen luovuttaa. Jonkin ajan päästä nukkuva mies teki toisen heräämisyrityksensä ja pääsi seisomaan horjuen eteen, taakse ja molemmille sivuille. Istuva mies huomasi tilanteen ja tarttui kaveriaan käsipuolesta ja veti hänet viereensä istumaan. Tällaista on kodittomien kulkurien elämä Brasilian Rio de Janeirossa.