Brasilia 24.01.2012
Rio ja Cobacabana
Pikkupoikana olin innokas lapiomies. Talomme vieressä oli mukavaa hiekkamaata, johon pikkumiehen lapio pystyi. Pian huomasin, että pikkulapiolla ei saanut mitään aikaan, ainakaan kunnon monttuja. Jätin pikkulapion Pirkko-siskolle, joka on minua tasan vuotta nuorempi. Hän teki hiekkakakkuja ja pikkulinnoja, mutta kun silmä vältti, minä rikoin ne (anteeksi Pirkko). Halusin itse rakentaa maan alle ja tein monttuja ja käytäviä, peitin ne risuilla ja hiekalla. Olivat tosi hienoja maanalaisia käytäviä ja asuinpaikkoja, mutta aikuiselle aikamoisia surmanloukkuja. Onneksi kukaan ei koskaan astunut peitetyn montun päälle ja katkaissut jalkaansa. Hiekkakakkujen ja linnojen rakentelu oli kyllä hauskempaa puuhaa. Sai jotakin näkyvää ja hienoa aikaan ja aika pienessä ajassa. Myöhemmin siskoni on käyttänyt lapsena kehittämiään taitoja kakkujen ja herkkujen leipomisessa, ihan vesi tulee kielelle!
Yksi paha puoli hiekkalinnoissa ja veistoksissa on se, että joku saattaa rikkoa ja sortaa ne hetkessä. Tai voi se olla sade ja myrskykin, tai koira tai kissa. Olenpa minäkin monenlaisia hiekkalinnoja lapsuusvuosieni jälkeen suunnitellut ja jopa toteuttanut. Lapsuuden ja nuoruuden hiekkalinnat ovat romanttisia, jopa utopistisia haaveita tulevasta elämästä, sen kauneudesta ja puhtaudesta. Nuorena saattoi vain istua ja haaveilla pitkään ja unelmoida tulevasta työstä, kodista, perheestä ja neidosta. Usein nuo unelmoinnit särki naapurin Matti tai Enska tai Hane, jotka huusivat pihalle pelaamaan tai pesille tai ajamaan mopoilla.Haaveilut saivat jäädä oitis!
Joskus joku innokas unelmoija on saanut jopa muuta porukkaa mukaan hiekka- tai pilvilinnoja rakentelemaan. Mainiot puheen- ja taivuttelunlahjat omaava idealisti on saanut puolelleen helposti manipuloitavia ja nykyhetkeen tyytymättömiä ihmisiä etsimään uutta ja uljasta, jalostunutta ihmistä ja uutta elämää jopa valtamerien takaa. Näinhän kävi Euroopassa satoja vuosia sitten ja tänne Brasiliaan saapui ensimmäinen Portugalilainen vuonna 1500. Mutta myös suomalaiset idealistit keksivät Brasilian kauan sitten! Tällainen idealisti oli pastori, kasvissyöjä Toivo Uusitalo, joka v. 1929 sai joukon suomalaisia puhuttua ympäri ja lähtemään Brasiliaan, näin Wikipedia:
:
Penedo oli alun perin pastori Toivo Uusikallion vuonna 1929 perustama suomalaissiirtokunta Brasiliassa Rio de Janeiron osavaltiossa. Tarkoituksena oli noudattaa kasvissyöntiin ja siveellisyyteen perustuvaa elämäntapaa. Penedo on Kanadassa sijaitsevan Sointulan ohella tunnetuin esimerkki suomalaisesta 1900-luvun alun niin sanotusta utopiasiirtolaisuudesta.
Monet siirtolaisista eivät kestäneet Penedon karuja olosuhteita vaan palasivat Suomeen. Toisaalta 1930-luvun laman ja sodan vuoksi siirtokunta sai lisää asukkaita. Alun perin tiukkoja kasvissyönti- ja muita sääntöjä jouduttiin pakon edessä lieventämään. Alkuaikoina myös tanssi oli kielletty, mutta kielto kumottiin, ja perinteiset lauantaitanssit alkoivat Suomi Clubilla. Nykyään Penedossa on kaksi tanhuryhmää, jotka koostuvat enimmäkseen brasilialaisista jäsenistä. Penedon Pippurit -tanhuryhmä on esiintynyt myös Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla. Suomalaisen väestön vähetessä se sekoittui nopeasti paikalliseen väestöön. Brasilialainen veri virtaa useimpien siirtolaisten jälkeläisten suonissa. Sen noin 5 000 asukkaasta noin 25 osaa edelleen suomea. Penedoon on myös viime vuosina muuttanut Suomesta muutamia uusia asukkaita.
Penedo on nykyään vilkas Rion ja São Paulon väestön matkailukohde. Sen keskustassa sijaitsee suomalaista puukaupunkia jäljittelevä kävelykatualue, Pikku-Suomi (Pequena Finlandia), jonka on suunnitellut arkkitehti Alva Fagerland. Pikku-Suomessa toimiva Joulupukinmaa vetää vuosittain tuhansia brasilialaisia vieraita. Penedo sijaitsee Brasilian vanhimman kansallispuiston vieressä. Itatiaian kansallispuisto on tunnettu vuoristaan, vesiputouksista ja rannikkosademetsistä. Matkaa Penedosta Rio de Janeiron kaupunkiin on 156 ja São Pauloon 260 kilometriä.
Tuolla Penedossa pitäs kyllä lähteä käymään. Saispa jostain mopon lainaan, täältä vain 156 km! Sinnehän voisi muuttaa ihanneyhteiskuntaan asumaan! Kuvissa muutamia hiekkalinnoja Cobacabanan rannan tuntumasta, eiks ole hienoja!
Rio ja Cobacabana
Pikkupoikana olin innokas lapiomies. Talomme vieressä oli mukavaa hiekkamaata, johon pikkumiehen lapio pystyi. Pian huomasin, että pikkulapiolla ei saanut mitään aikaan, ainakaan kunnon monttuja. Jätin pikkulapion Pirkko-siskolle, joka on minua tasan vuotta nuorempi. Hän teki hiekkakakkuja ja pikkulinnoja, mutta kun silmä vältti, minä rikoin ne (anteeksi Pirkko). Halusin itse rakentaa maan alle ja tein monttuja ja käytäviä, peitin ne risuilla ja hiekalla. Olivat tosi hienoja maanalaisia käytäviä ja asuinpaikkoja, mutta aikuiselle aikamoisia surmanloukkuja. Onneksi kukaan ei koskaan astunut peitetyn montun päälle ja katkaissut jalkaansa. Hiekkakakkujen ja linnojen rakentelu oli kyllä hauskempaa puuhaa. Sai jotakin näkyvää ja hienoa aikaan ja aika pienessä ajassa. Myöhemmin siskoni on käyttänyt lapsena kehittämiään taitoja kakkujen ja herkkujen leipomisessa, ihan vesi tulee kielelle!
Yksi paha puoli hiekkalinnoissa ja veistoksissa on se, että joku saattaa rikkoa ja sortaa ne hetkessä. Tai voi se olla sade ja myrskykin, tai koira tai kissa. Olenpa minäkin monenlaisia hiekkalinnoja lapsuusvuosieni jälkeen suunnitellut ja jopa toteuttanut. Lapsuuden ja nuoruuden hiekkalinnat ovat romanttisia, jopa utopistisia haaveita tulevasta elämästä, sen kauneudesta ja puhtaudesta. Nuorena saattoi vain istua ja haaveilla pitkään ja unelmoida tulevasta työstä, kodista, perheestä ja neidosta. Usein nuo unelmoinnit särki naapurin Matti tai Enska tai Hane, jotka huusivat pihalle pelaamaan tai pesille tai ajamaan mopoilla.Haaveilut saivat jäädä oitis!
Joskus joku innokas unelmoija on saanut jopa muuta porukkaa mukaan hiekka- tai pilvilinnoja rakentelemaan. Mainiot puheen- ja taivuttelunlahjat omaava idealisti on saanut puolelleen helposti manipuloitavia ja nykyhetkeen tyytymättömiä ihmisiä etsimään uutta ja uljasta, jalostunutta ihmistä ja uutta elämää jopa valtamerien takaa. Näinhän kävi Euroopassa satoja vuosia sitten ja tänne Brasiliaan saapui ensimmäinen Portugalilainen vuonna 1500. Mutta myös suomalaiset idealistit keksivät Brasilian kauan sitten! Tällainen idealisti oli pastori, kasvissyöjä Toivo Uusitalo, joka v. 1929 sai joukon suomalaisia puhuttua ympäri ja lähtemään Brasiliaan, näin Wikipedia:
Penedo oli alun perin pastori Toivo Uusikallion vuonna 1929 perustama suomalaissiirtokunta Brasiliassa Rio de Janeiron osavaltiossa. Tarkoituksena oli noudattaa kasvissyöntiin ja siveellisyyteen perustuvaa elämäntapaa. Penedo on Kanadassa sijaitsevan Sointulan ohella tunnetuin esimerkki suomalaisesta 1900-luvun alun niin sanotusta utopiasiirtolaisuudesta.
Monet siirtolaisista eivät kestäneet Penedon karuja olosuhteita vaan palasivat Suomeen. Toisaalta 1930-luvun laman ja sodan vuoksi siirtokunta sai lisää asukkaita. Alun perin tiukkoja kasvissyönti- ja muita sääntöjä jouduttiin pakon edessä lieventämään. Alkuaikoina myös tanssi oli kielletty, mutta kielto kumottiin, ja perinteiset lauantaitanssit alkoivat Suomi Clubilla. Nykyään Penedossa on kaksi tanhuryhmää, jotka koostuvat enimmäkseen brasilialaisista jäsenistä. Penedon Pippurit -tanhuryhmä on esiintynyt myös Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla. Suomalaisen väestön vähetessä se sekoittui nopeasti paikalliseen väestöön. Brasilialainen veri virtaa useimpien siirtolaisten jälkeläisten suonissa. Sen noin 5 000 asukkaasta noin 25 osaa edelleen suomea. Penedoon on myös viime vuosina muuttanut Suomesta muutamia uusia asukkaita.
Penedo on nykyään vilkas Rion ja São Paulon väestön matkailukohde. Sen keskustassa sijaitsee suomalaista puukaupunkia jäljittelevä kävelykatualue, Pikku-Suomi (Pequena Finlandia), jonka on suunnitellut arkkitehti Alva Fagerland. Pikku-Suomessa toimiva Joulupukinmaa vetää vuosittain tuhansia brasilialaisia vieraita. Penedo sijaitsee Brasilian vanhimman kansallispuiston vieressä. Itatiaian kansallispuisto on tunnettu vuoristaan, vesiputouksista ja rannikkosademetsistä. Matkaa Penedosta Rio de Janeiron kaupunkiin on 156 ja São Pauloon 260 kilometriä.
 |
| Täällä Riossa pidetään lähiaikoina kaksi suurta tapahtumaa, kesäolympialaiset ja sitä ennen 12.6 - 13.7.2014 jalkapallon MM-kisat, jolloin kisojen loppuottelu pelataan nimen omaan täällä Rio de Janeirossa. Silloin tänne uudestaan! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti