Rio de Janeiro
Rua de Sa
Rion tärkeimpiin nähtävyyksiin kuuluu jo aikaisemmin vierailemani kuulut rannat, myös ns. sokeritoppavuori. Lähdin ystäväni Jukan kanssa mainitulle vuorelle aamupalan jälkeen. Suunnistimme ensin metroon ja ajoimme muutaman pysäkinvälin. Kävelimme kohti vuoria, joita itse asiassa on kaksi, köysirata erottui kilometrien päähän. Valitettavasti oli pilvistä ja alkoi sataa. Niinpä pysähdyimme paikalliseen baariin pitämään sadetta. Jukka tilasi kahvin, mutta minä ostin ruokaa, lähinnä kasviksia, juureksia, salaattia ja hiukan lihaa. Kova sadekuuro meni tunnissa ohi kuten trooppisten sadekuurojen on tapana. Lähdimme tallustelemaan vuoren juurille, ostimme reilulla satasella liput ylös ja eikun hissiin!
Sokeritoppavuori
Rio de Janeiro
Sugar Loaf (Pao de Acucar) on vajaa 400 merenpinnan yläpuolelle kohoava vuori, joka on Rio de Janeiron kuuluisimpia nähtävyyksiä. Sokeritoppavuori sijaitsee Guanabaralahden äärellä ja se muistuttaa ulkomuodoltaan sokeritoppaa. Vuori on päasiassa graniittia ja kvartsia. Köysiradan ja 75 matkustajaa vetävän vaunun avulla pääsee vuoren huipulle, josta avautuu huikea näköala esimerkiksi kaupunkiin.
Saimme ihailla korkealta vuorelta avautuvia mahtavia maisemia: siellä näkyivät Ipaneman ja Cobacabanan rannat, jotka katsastimme pari päivää sitten, sieltä näkyi paikallinen lentokenttä ja muutaman minuutin välein nousevat ja laskevat koneet, kaukana pilvien seassa pilkoti vielä valloittamaton vuori, jolla kuulu Kristus-patsas sijaitsee. Koko kaupunkiin avautui mahtava näkymä, jota kaksi kaukaista Pohjolan asukasta lähes sanattomana katseli. Varsinkin meri, purjeveneet ja laivat kiinnittivät Jukan huomiota, koska hän on vanha alan harrastaja.
Parin tunnin jälkeen olimme valmiita siirytmään hissiin ja lähtemään alas. Päätimme palata kävellen hotelleihimme, jotka sijaitsevat 30 metrin päässä toisistaan. Matkaa tuli lähes 10 km, sillä halusimme käydä vielä lentokentällä katselemassa läheltä kentän toimintaa. Ja taas oli maalaispojilla ihmettelemistä. Kotibaarissa maistui paikallinen Sonheira, lämmin juustolla kuorrutettu kinkkusämpylä kahvin ja mehun kera!
Rua de Sa
 |
| Suomalaiset seikkailijat valmiina lähtöön valloittamaan Rio de Janeiron sokeritoppavuorta |
Rion tärkeimpiin nähtävyyksiin kuuluu jo aikaisemmin vierailemani kuulut rannat, myös ns. sokeritoppavuori. Lähdin ystäväni Jukan kanssa mainitulle vuorelle aamupalan jälkeen. Suunnistimme ensin metroon ja ajoimme muutaman pysäkinvälin. Kävelimme kohti vuoria, joita itse asiassa on kaksi, köysirata erottui kilometrien päähän. Valitettavasti oli pilvistä ja alkoi sataa. Niinpä pysähdyimme paikalliseen baariin pitämään sadetta. Jukka tilasi kahvin, mutta minä ostin ruokaa, lähinnä kasviksia, juureksia, salaattia ja hiukan lihaa. Kova sadekuuro meni tunnissa ohi kuten trooppisten sadekuurojen on tapana. Lähdimme tallustelemaan vuoren juurille, ostimme reilulla satasella liput ylös ja eikun hissiin!
Sokeritoppavuori
Rio de Janeiro
Sugar Loaf (Pao de Acucar) on vajaa 400 merenpinnan yläpuolelle kohoava vuori, joka on Rio de Janeiron kuuluisimpia nähtävyyksiä. Sokeritoppavuori sijaitsee Guanabaralahden äärellä ja se muistuttaa ulkomuodoltaan sokeritoppaa. Vuori on päasiassa graniittia ja kvartsia. Köysiradan ja 75 matkustajaa vetävän vaunun avulla pääsee vuoren huipulle, josta avautuu huikea näköala esimerkiksi kaupunkiin.
Saimme ihailla korkealta vuorelta avautuvia mahtavia maisemia: siellä näkyivät Ipaneman ja Cobacabanan rannat, jotka katsastimme pari päivää sitten, sieltä näkyi paikallinen lentokenttä ja muutaman minuutin välein nousevat ja laskevat koneet, kaukana pilvien seassa pilkoti vielä valloittamaton vuori, jolla kuulu Kristus-patsas sijaitsee. Koko kaupunkiin avautui mahtava näkymä, jota kaksi kaukaista Pohjolan asukasta lähes sanattomana katseli. Varsinkin meri, purjeveneet ja laivat kiinnittivät Jukan huomiota, koska hän on vanha alan harrastaja.
Moron Kaima. Skoda-autosi on viluissaan Jokilaaksossa nietosten keskellä, mutta kaikki on kuitenkin oolrait. Olet kiitettävällä tavalla pitänyt lupauksesi ja kirjoittanut blogia käytännössä joka päivä. jormas
VastaaPoista