torstai 19. tammikuuta 2012

Tammikuun 17. - 18.

17.01.2012
Brasilia
Copacabana
Rua Viviare de Castro 54 up 501

Aamulla kello 9 aamuvoimistelun jälkeen läksin sitten kuululle Cobacabanan hiekkarannalle. Päivä valkeni aurinkoisena ja kirkkaana, lämpötila oli 28 jo aamulla. Hölkkääjiä näkyi rannan läheisyydessä olevalla kevyen liikenteen väylällä runsaasti. Oli nuorta ja vanhaa, miestä ja naista, tummaa ja ruskeaa ja vaaleaa. Itse tyydyin tarkkailijan osaan enkä vielä mennyt rannalle asti. Siellä näkyi jo runsaasti auringonpalvojia ja lisää näkyi saapuvan. Rannalla näkyi useita beach-volleykenttiä ja monet niistä olivatkin jo miehitettyjä. Itse kävelin reippain askelin koko viiden kilometrin matkan. Rannan päässä näin opettajia oppilaineen retkellä ja seurailin heidän temmellystään kauan, niin tuttua touhua!

Palasin vuokra-asunnolleni Rua Viviare de Castrolle tietä pitkin. Kävin välillä muutamassa kauppaliikkeessä ja huomasin hintojen olevan Suomen tasoa hyvinkin. Ostin pari halpaa makkaraa ja Taimbe-kookospähkinä.juomaa sekä kahden litran pullon keltaisen Jaffan tapaista hiilihappojuomaa.. Välillä eksyin ja oli palattava rantakadulle ja huomasin maamerkkini Windsor-hotellin vielä hyvinkin parin kilometrin päässä. Kämpilleni palasin neljän tunnin päästä lähdöstä.

Aloin maistella varovasti makkaraa ja huomasin sen ihan laatutavaraksi. Naukkailin kookosjuomaa ja pian uni valtasi väsyneen matkamiehen ja nukahdin. En ollut uskoa silmiäni avatessani ne ja katsoessani kelloa. Olin nukkunut hyvinkin kuuden tunnin päiväunet! Kävin suihkussa ja pian katosin Cobacabanan yöhön (Palatakseni tunnin päästä nukkumaan jälleen).

18.01.2012
Brasilia
Rio de Janeiro
Rua Viviera de Castro 54

Aamuvoimistelun jälkeen lähdin rannalle. Kävelin Cobacabanan pohjoispäähän ja siellä pulahdin vilvoittavan meren syleilyyn. Uiskentelin rannan tuntumassa maininkien ulottumattomissa, kelluin ja mietin elämää. Palasin rannalle hetkeksi ja uudestaan mereen! Vaikka rusketuksestani on suuri osa jäljellä, pitää näin alussa olla varovainen, ettei polta itseään. Pian lähdin liikenteeseen aivan vesirajassa kantaen shortsejani, t-paitaa ja sandaaleja. Katselin mielenkiinnolla elämää rannalla ja sen läheisyydessä. Monet harrastivat kuntoilua ja tulivat vastaan kävellen, juosten ja hölkäten. Joukossa oli paljon porukkaa, joka oli viettänyt runsaasti aikaansa ruokapöydän ääressä. Paljon oli myös ihmisiä, joiden vartalo oli tosi timmissä kunnossa. Enemmistönä olivat kuitenkin hyvinsyöneet ihmiset, joilla oli ollut varaa syödä enemmän tai vähemmän varastoon.

Puolessa välissä rantaa aloin katsella rannan lentopallokenttiä ja löysin pappakerhon 2 beachvolleykenttää ja siellä runsaasti viiksekkäitä vanhuksia. Katselin peliä ja pian minut huikattiin mukaan. Kyselivät, että  osaanko pelata ja tunnenko säännöt. Kerroin joskus pelanneeni ja pääsin heti iskijän paikalle. Peliä pelattiin nelimiehisin joukkuein lentopallosäännöin, paitsi jalalla ei saanut koskea palloon. Pian sain muutaman onnistumisen alle ja vanhan lentopalloilijan halu tappo- eli iskulyönteihin syttyi. Tosin hiekkakenttä ei anna sellaista ponnistuspohjaa kuin salin lattia, mutta muutaman kerran sain huiskattua pallon kenttään. Paljon on vettä virrannut Janeiro- joessa siitä, kun vitossarjassa Karttulan Nousussa peliä harrastelin tosileikkimielellä...

Mutta mitä tärkeintä, löysin porukan, jossa viihdyin ja oppaanani ja tulkkina toimi kaveri Tanskasta, joka lupasi minulle auliisti apuaan kaikissa ongelmissa, joita Rion kaupungissa tulisin kohtaamaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti