23.01.2012 Minä ja Cobacabana

Maanantai 23.01.2012
Rio ja Cobacabana

Viikko sitten lensin tänne Rioon. Taksikuski halusi heti esitellä illan hämyssä kuun valossa kuulun Cobacabanan hiekkarannan. No mikäpäs siinä, valaistu Kristus-patsas loisti kirkkaassa valoloistossaan korkealla vuorella ja toivotti suomalaisen matkamiehen tervetulleeksi. Wikipedia kertoo tästä Cobacabanan rannasta ja kaupunginosasta seuraavaa:

En vielä ymmärtänyt taulun tekstiä ja ajelehdin kelluessani kauas rannasta!

Copacabana

Copacabana on kaupunginosa Rio de Janeiron kaupungissa Brasiliassa. Copacabana on maailmankuulu puolikuun muotoisesta hiekkarannastaan, ja sen värikäs historia on innoittanut muusikoita, kirjailijoita ja taiteilijoita.

Copacabanan kaupunginosa alkaa Princesa Isabelin kadusta ja jatkuu aina hiekkarannan kuudenteen hengenpelastustorniin (Posto Seis) Copacabanan linnakkeen (Forte de Copacabana) lähellä. Copacabanasta länteen on pieni Arpoadorin uimaranta, sitten Ipanema ja Leblon. Idässä, ensimmäisellä hengenpelastustornilla, on Lemen kaupunginosa ja hiekkaranta. Copacabanan hiekkaranta ulottuu toisesta hengenpelastustornista kuudenteen.

30-, 40-, ja 50-luvuilla Copacabanasta tuli tunnetuksi boheemina ja rikkaana kaupunginosana, joka oli täynnä ravintoloita, elokuvateattereita, kauppoja ja teattereita. 1960-luvulla Copacabanasta oli kuitenkin tullut jo niin kuuluisa, että asukkaita virtasi enemmän kuin alueella oli tilaa. Vanhat talot korvattiin kerrostalojen pienillä huoneistoilla. Nykyään Copacabana on Rion tiheimmin asuttu alue 3400 asukkallaan per neliökilometri. Uudisrakentamisesta huolimatta Copacabana on edelleen yksi Rion kauneimmista kohteista, jonka yli 80 hotelliin virtaa turisteja ympäri maailmaa.

Copacabanan neljä kilometriä pitkä hiekkaranta on tunnettu valkoisin ja mustin aalloin koristellusta mosaiikkijalkakäytävästään. Hiekkarannan editse kulkeva Avenida Atlântica rajaa hiekkarannan muusta kaupunginosasta. Sunnuntaisin tie on autoilta suljettu, jolloin sen valtaavat lenkkeilijät, pyöräilijät ja rullaluistelijat. Itse hiekalla järjestetään hiekkajalkapallon ja -lentopallon maailmanmestaruuskilpailuja sekä konsertteja. Uuden vuoden ilotulitus kerää rannalle peräti kolme miljoonaa katsojaa.

Kaupunginosan kuuluisin rakennus on hotelli Copacabana Palace, jota pidetään yhtenä Brasilian ylellisimmistä. Vuonna 1923 rakennetun hotellin suunnitteli ranskalainen arkkitehti Joseph Gire.

Turistien suuri määrä houkuttelee myös kerjäläisiä ja taskuvarkaita, eikä kaupunginosa ole öisin kovinkaan turvallinen. Kaupunginosassa sijaitsee neljä favelaa.

Copacabana on tunnettu myös yöelämästään: baareista, diskoista ja prostituoiduista. 

(Näin Wikipedia, kuvat mun)

Tytsyt katselevat tyrskyjä, on tullut oltua kotona ruoka-aikaan ja tehtyä toimistotyötä!

Vajaan viikon päivät olen ollut kuululla rannalla. Itse asiassa makailin vain ensimmäisenä päivänä, tiistaina, sen verran, että naama paloi ja niska. Kun ei tapanani ole ollut aurinkorasvoja käyttää, niin ei nytkään! Silti rannalla on mennyt päivässä neljä viisi tuntia. Olen pelannut beachvolleyta Vovoleyn, paikallisen pappabeachvolleykerhon edustajien kanssa. Kerhossa on noin 40 jäsentä ja minut hyväksyttiin heti seuran ulkopuoliseksi Viikinki nro 2 jäseneksi, minkä kunnianosoituksen otin mielelläni vastaan. Vanhin pelaava pappa on 85-vuotias, mutta enimmäkseen pelimiehet on 50-70-vuotiaita. Kirjoitan Vovoleystä oman blogikirjoituksen myöhemmin.                                                                                                                      

Pikku-Jose pääsi rannalle nuoren äitinsä kanssa ja lapioi hiekkaa pikkupikku lapiollaan. Äiti oli paahtunut vielä tummemmaksi kuin poikansa. Isi oli häipynyt teille tuntemattomille.

Cobacabanan ranta on mahtava ranta, joka houkuttelee paikallisia ja turisteja tuhansittain ja tuhansittain auringonottoon ja valtamerenmeren kuohuihin. Kahtena päivänä rannalla on ollut punainen lippu ja ilmoitus, mutta kieltä osaamattomana en tiennyt, mitä se tarkoittaa. Uin läpi tyrskyjen ja pauhujen rannasta ulommaksi ja aloin kellua ja miettiä pientä ihmiselämää. Valtavat aallot kuljettivat minua laineillaan - kumma kyllä - rannasta ulospäin. Pian olin jo parin sadan metrin päässä rannasta. Mikäpäs siinä, uimaopettajan taidoillani vedin muutaman rivakan vedon rantaa kohti ja olin taas aallonharjalla hurjaa vauhtia menossa rantaa kohti ja se sitten heittikin minut pitkälle rantaan uikkarit nilkoissa. Housut äkkiä ylös ja menox!