torstai 19. tammikuuta 2012

Tammikuun 15. -16.

15.-16.01.2012
Lento Helsinki-Vantaalta Rioon.

Matka Helsinki-Vantaalta sujui kuten lyhyet lentomatkat sujuvat. Nukahdin jo ennen lähtöä ja puolen tunnin päästä kuvittelin olevamme jo Suomen rajojen ulkopuolella. Mitä vielä! Kun heräsin, huomasin, että olimme vielä paikoillamme. No pianpa  Finnairin kone oli jo ilmassa, pääin syömään lentokone-evästä ja laskeuduimme Madridiin.

Lähtö eteen päin oli vasta seuraavana päivänä puolen päivän aikaan. Odottamista kertyi 15 tuntia, huh huh. Jäin seikkailemaan Madridin lentoasemalle ja aikani kuluksi aloin jälleen kielenopiskelun. Kuuntelin MP3-soittimestani Tudo Bemiä ja kirjasta seurasin tekstiä. Matkan aikana opiskelua kertyi varmaan 20 tuntia ja pääsin kirjassa jo puoleen väliin. Puolen yön maissa nukahdin baarin penkille ja siihen ahtautui muutama väsynyt matkalainen samalle penkille, myös lattioilla siellä täällä nukkui uupuneita matkaajia. Rauhallisesta yöunesta en saanut nauttia kuin pari kolme tuntia, kun poliisipartio saapui ja herätti minut. Olin niin pöllämystynyt, että aloin puhua heille suomea. Siitäkös poliisit innostuivat ja luulivat kai venäläiseksi huumekauppiaaksi ja alkoivat tutkia papereitani. Sieltäpä löytyi passi ja lentolippu ja kieleni vaihduttua englanniksi kaikki oli ok ja partio jatkoi matkaansa.

Välikohtauksen jälkeen en osannut jatkaa uniani ja aloin jälleen opiskella portugalia. Pian aamuvuoron työntekijä saapui töihin kello 3 ja herätti nukkuvat kaverini potkien heitä takamuksiin. Porukka siirtyi jonnekin lattialle jatkamaan uniaan. Opiskelin pari tuntia, kunnes sama tyyppi heitti minutkin ulos, koska en ollut ostanut aamukahviani kyseisestä baarista. Mittailin lentoaseman lattioita ja välillä opiskelin, kunnes viimein pääsin tarkastuksen jälkeen kansainväliselle puolelle odottelemaan lentoa. Ennen sitä siirryimme asemajunalla toiselle puolelle ja välillä käytäviä pitkin. Matka portille kesti junalla ja kävellen lähes puoli tuntia!

Vihdoin pääsin Iberia-lentoyhtiön koneeseen ja istuvani sveitsiläisen mimmin vieressä ensimmäisessä rivissä. Ja mikä mimmi tämä olikaan, huh huh. Hän oli menossa Brasiliaan viettämään kuuskymppisiään eli oli minua puoli vuotta vanhempi. Varsin ystävällinen ja hyvätapainen nainen, mutta ikä ja elämäntapa olivat tehneet tehtävänsä. Aikoinaan varmaan varsin kauniistakin naisesta oli jäljellä muisto vain. Painoa naiselle oli arvioni mukaan kertynyt hyvinkin toista sataa kiloa. Hän popsi nikotiinipurkkaa jatkuvasti ja valitti, ettei lentokoneessa ole mahdollista polttaa. Välillä hän yski kuin keuhkotautinen, varmaan hänellä olikin jo pitkälle kehittyneet keuhkosyövän esiasteet, niin pahalta tuo rykiminen kuullosti. Välipalaksi hän ahmi suklaapatukoita. Mutta kuten sanottu, hän oli sivistynyt ja mukava nainen. Itse mielessäni uhosin jatkavani terveellisillä linjoilla syömisen ja liikkumien suhteen, niin surkealta näytti tuon ikäiseni naisen elämä ylensyönnin, tupakoimisen ja liikunnan harrastamisen puutteen takia!

Pian olin taas passijonossa ja siitä viimein selvittyäni rahanvaihtojonossa ja sitten taksijonossa. Löysin pian villin taksin, joka lyöttäytyi seuraani ja lupasi järjestää minulle asunnon sopivaan hintaan. Olin ajatellut halpaa hostellia, jossa nukkuu samassa huoneessa 8-12 henkeä. Kun mies ei vaikuttanut rosvolta, päätin lähteä hänen kyydissään Rioon. Maksuksi palveluksistaan hän sanoi ottavansa 30 euroa. Niinpä sitten sain kaksion aivan rannan tuntumasta pariksi viikoksi  muutamalla satasella. Ei tämä mikään 5 tähden hotelli ole, mutta ihan ok, kaksi huonetta, vessa, suihku ja pikku keittiö. Ilmastointia ei ole, mutta hyrrät katossa viilentävät sopivasti ilmaa. Ei muuta kuin Cobacabanan rantoihin tutustumaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti