maanantai 2. tammikuuta 2012

Tammikuun 1.

Paikka Kuopio
Satamakatu 24

Uusi vuosi ja uusi blogi


Uusi vuosi vaihtui minulta Kuopiossa. Olen kahden lapsenlapseni hoitajapappana vielä 12 päivää. Lapset ovat poikia, kymmenen ja yhdentoista ikäiset. Heissä virtaa sama veri kuin minussa, mutta enemmän virtaa tumma turkkilainen veri. Isä on lähtöisin samasta kaupungista kuin Raamatun Paavali, Saulus Tarsolainen. Kotipaikka siis Tarsos. Lasten isää on tuskin kuullut Paavalista mitään, hän uskoo Allahiin ja Muhammediin, hänen profeettaansa. La ilaha illa Allah, ve Muhammed res ul Allah! Toivon kuitenkin, että lapsenlapseni löytäisivät elämäänsä ohjaajaksi ja auttajaksi Jeesuksen Kristuksen, Jumalan ainokaisen pojan kristillisen uskoni mukaan eikä julmaa muhamettilaista uskoa, missä paikka paratiisissa aukeaa tekemällä hirmutöitää ja tappamalla ja tuhoamalla vääräuskoisia kristittyjä ja juutalaisia.
Tyttäreni ja lapsenlapseni asuvat ylimmässä kerroksessa

Tyttäreni, kahden lapsenlapseni äiti, on minulle rakas. Kun hän oli muutaman päivän ikäinen, kirjoitin hänestä laulun: Et usko näin illalla enkelin, häntä haltioissain katselin, mut enkeli, hän nukkui vain... Tuo enkeli oli pikkuinen, sen näin, ei ollut hän syntinen, mut enkeli, hän nukkui vain... Oisinpa itsekin noin puhtoinen, kuin enkelini tuo pikkuinen, mut enkeli, hän nukkui vain... Mä halusin itsekin enkeliks, kävin viereensä polvilleni siks, mut enkeli, hän nukkui vain...  Tuo pikku enkelini varttui lapsijoukossa seitsemän muun lapseni kanssa, hänelle kasvoi pitkät valkoiset hiukset. Hän osasi laulaa, piirtää, hän halasi puita ja sanoi: Minä niin lakastan näitä kuutia!
Tyttärelläni on vieläkin pitkät hiukset!
Tänäänkin Kamer pelasi koko päivän kotona, sisällä, xbox:lla Battlefield kolmosta ja Yusuf leikki koko päivän uudella Samsung Galaxy-puhelimella. En saanut heitä lenkille mukaan Kuopion satamaan, torille, Niiralaan. Mielelläni olisin ottanut pojat mukaan aamulla ja illalla. Kävelin siis yksin, muistelin omaa lapsuuttani, kuinka samanikäisenä pelasin poikien kanssa illat ulkona jääkiekkoa ja -palloa, teimme lumilinnoja ja -ukkoja, tuskin ehdimme syömässä käymään sisällä, oli niin paljon touhua ja tekemistä ulkona, hiihtämistä, luistelua, leikkiä...
Satamassa oli kylmää...
Toivon, että lapsenlapseni innostuisivat urheiluun, liikuntaan ja ulkoleikkeihin kuten itsekin lapsuudessani. Olenkohan vanhanaikainen?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti