Paikka: Kuopio
Satamakatu 24
Isän ja papan hommat
Lastenhoitojobi jatkuu Kuopiossa. Eipä silti, tuttua hommaa tämä on vuosien takaa. Omia hoidettavia lapsia minulla oli kahdeksan ja lukemattomat Raamatunkertomukset olen heille lukenut ja sadut ja seikkailut kertonut. Olen keittänyt sen tuhannet puurot, paistanut miljoonat letut ja pannarit, leiponut ruisleipää ja paistanut peruna- ja röpörieskoja, tehnyt jopa jugurttia satoja litroja, levitettä, tuorejuustoa ja jopa voita! Jäätelöä tein koneella ja myös kotikonstein, toki kaupastakin ostin tarjouksesta satoja paketteja. Kesäisin olen kerännyt yhteensä tuhansia litroja mansikoita, mustikoita ja puolukoita, viinimarjoja ja vadelmia. Olen keittänyt kiisseleitä ja tehnyt mehuja, kalastanut ja ollut jopa hirvi- ja lintumetsällä lihaa hankkimassa perheelle. Olen kasvattanut syötäväksi kaneja ja kanoja, vuohia ja lampaan. Olen kantanut tuhansia, ei, kymmeniä tuhansia litroja maitoa ja piimää kaupoista kotiin muista elintarvikkeista puhumattakaan. Kerran kauniina kesäpäivänä kannoin kaikki kengät pihalle suuren ressun päälle. Siinä oli talvi- ja kesäkengät, töppöset, luistimet, saappaat, tennarit, monot, juhlakengät, sandaalit, varvastossut ja jalkapallo- ja muut kengät sulassa sovussa ja järjestyksessä. Kenkiä oli yhteensä 600 paria, parittomia 50. Pikku-Melissa tuli katsomaan kenkämäärää ja halusi sovittaa kenkiä. Annoin luvan ja otin kuvan. Missähän kuva on nyt? Lisäksi lemmikkeinä kotona on ollut hiiristä ja rotasta hamstereihin ja kissoihin ja koiriin näätiäkään unohtamatta. Niitä ei sentään syöty...
Olen vaihtanut miljoona kakkavaippaa, kylvettänyt lukemattomia kertoja pieniä, ihmeellisiä lapsiani heti kun he pääsivät synnytyslaitokselta kotiin (kuinka nautin tuosta hommasta!), saunottanut ja pessyt, suihkuttanut heidät, laittanut pyykkiä kuivumaan yksin ja yhdessä lasten kanssa ja taitellut kuivat vaatteet komeroihin. Olen valvonut lukemattomia öitä milloin minkin oksennus-, kuume- tai räkätaudin takia. Olen kuljettanut lapsiani neuvolaan ja lääkäriin ja terveydenhoitajalle, kouluun ja kerhoon ja hoitoon ja päiväkotiin, harrastuksiin kylälle ja Kuopioon, syntymäpäiville ja urheilukilpailuihin ja retkille ja kaikenlaisiin kissanristiäisiin!
Olen ollut isä ja tehnyt parhaani perheeni eteen, ei, paremminkin olisin voinut isäntehtävät tehdä. Kesällä halusin pelata tennistä Hessun kanssa, talvella lento- tai sulkapalloa kavereiden kanssa.Olin kirkkokuorossa myös kerran viikossa. Mutta ne olivat minun henkireikiäni, ne antoivat minulle voimia tehdä töitä perheeni eteen. Niin, ja olihan minulla moottoripyörä! Kesällä halusin tehdä pikku reissun jonkun lapseni kanssa Norjaan, Ruotsiin, Ahvenanmaalle, lähiseudulle. Sivuvaunumoottoripyörään mahtui useampi lapsi kerralla kyytiin. Talvella ajelimme yhdessä moottorikelkalla järven yli Huttuseen, Hattuseen tai kirkolle. Hevosilla ratsastimme yhdessä tyttöjeni kanssa metsäpoluilla ja rantasaunaa lämmitimme kesällä usein koko päivän, hypin lasten kanssa laiturilta lampeen ja taas otimme löylyä...
Nyt minulla on ukin osa, joka jatkuu tällä erää vielä kymmenisen päivää käytännön työnä. Siis tuttua hommaa, pojat vaan eivät halua ulos leikkimään, uimahalliin, retkelle satamaan. Videopelit ja sota- ja tappelu- ja väkivaltapelit ovat heidän arkipäiväänsä ja harrastustansa. Toivoisin, että voisin olla lastenlasteni kanssa samalla tavalla kuin omien lasteni kauan sitten. Mutta aika on erilainen. Urheilu, palloleikit ja pimeäpiiloset ovat historiaa nykylasten elämässä ja K-18 pelit arkipäivää. Nämä sitovat tämän uuden sukupolven pelikonsolien ääreen. Välillä kuuluu huutoja ja kirouksia, kun tuntikaupalla pelipäätteen edessä istunut lapsi hermostuu ja pästää tunteensa vallalleen. Konekiväärit ja panssarivaunut ampuvat vihollisia ja rakennuksia mäsäksi ja pauke on karmea. Onkohan maailmanloppu lähellä?Tuollaisesta paukkeesta ja ryskeestä ja sortuvien rakennusten melskeestä ei voi kukaan selvitä hengissä, luulen...
Satamakatu 24
Isän ja papan hommat
Lastenhoitojobi jatkuu Kuopiossa. Eipä silti, tuttua hommaa tämä on vuosien takaa. Omia hoidettavia lapsia minulla oli kahdeksan ja lukemattomat Raamatunkertomukset olen heille lukenut ja sadut ja seikkailut kertonut. Olen keittänyt sen tuhannet puurot, paistanut miljoonat letut ja pannarit, leiponut ruisleipää ja paistanut peruna- ja röpörieskoja, tehnyt jopa jugurttia satoja litroja, levitettä, tuorejuustoa ja jopa voita! Jäätelöä tein koneella ja myös kotikonstein, toki kaupastakin ostin tarjouksesta satoja paketteja. Kesäisin olen kerännyt yhteensä tuhansia litroja mansikoita, mustikoita ja puolukoita, viinimarjoja ja vadelmia. Olen keittänyt kiisseleitä ja tehnyt mehuja, kalastanut ja ollut jopa hirvi- ja lintumetsällä lihaa hankkimassa perheelle. Olen kasvattanut syötäväksi kaneja ja kanoja, vuohia ja lampaan. Olen kantanut tuhansia, ei, kymmeniä tuhansia litroja maitoa ja piimää kaupoista kotiin muista elintarvikkeista puhumattakaan. Kerran kauniina kesäpäivänä kannoin kaikki kengät pihalle suuren ressun päälle. Siinä oli talvi- ja kesäkengät, töppöset, luistimet, saappaat, tennarit, monot, juhlakengät, sandaalit, varvastossut ja jalkapallo- ja muut kengät sulassa sovussa ja järjestyksessä. Kenkiä oli yhteensä 600 paria, parittomia 50. Pikku-Melissa tuli katsomaan kenkämäärää ja halusi sovittaa kenkiä. Annoin luvan ja otin kuvan. Missähän kuva on nyt? Lisäksi lemmikkeinä kotona on ollut hiiristä ja rotasta hamstereihin ja kissoihin ja koiriin näätiäkään unohtamatta. Niitä ei sentään syöty...
 |
| Popo oli uskollinen, maailman kiltein koira. Vaikka pienimmät kiipeilivät sen päällä ja repivät turkista, Popo ei koskaan suuttunut. Se oli verraton apu pimeäpiilosessa ja toi etsijät aina piilossaolevien luokse parissa minuutissa! |
Olen vaihtanut miljoona kakkavaippaa, kylvettänyt lukemattomia kertoja pieniä, ihmeellisiä lapsiani heti kun he pääsivät synnytyslaitokselta kotiin (kuinka nautin tuosta hommasta!), saunottanut ja pessyt, suihkuttanut heidät, laittanut pyykkiä kuivumaan yksin ja yhdessä lasten kanssa ja taitellut kuivat vaatteet komeroihin. Olen valvonut lukemattomia öitä milloin minkin oksennus-, kuume- tai räkätaudin takia. Olen kuljettanut lapsiani neuvolaan ja lääkäriin ja terveydenhoitajalle, kouluun ja kerhoon ja hoitoon ja päiväkotiin, harrastuksiin kylälle ja Kuopioon, syntymäpäiville ja urheilukilpailuihin ja retkille ja kaikenlaisiin kissanristiäisiin!
 |
| Otin perheeni IC:n kyytiin ja eikun menoxi! |
Olen ollut isä ja tehnyt parhaani perheeni eteen, ei, paremminkin olisin voinut isäntehtävät tehdä. Kesällä halusin pelata tennistä Hessun kanssa, talvella lento- tai sulkapalloa kavereiden kanssa.Olin kirkkokuorossa myös kerran viikossa. Mutta ne olivat minun henkireikiäni, ne antoivat minulle voimia tehdä töitä perheeni eteen. Niin, ja olihan minulla moottoripyörä! Kesällä halusin tehdä pikku reissun jonkun lapseni kanssa Norjaan, Ruotsiin, Ahvenanmaalle, lähiseudulle. Sivuvaunumoottoripyörään mahtui useampi lapsi kerralla kyytiin. Talvella ajelimme yhdessä moottorikelkalla järven yli Huttuseen, Hattuseen tai kirkolle. Hevosilla ratsastimme yhdessä tyttöjeni kanssa metsäpoluilla ja rantasaunaa lämmitimme kesällä usein koko päivän, hypin lasten kanssa laiturilta lampeen ja taas otimme löylyä...
 |
| Pojat pelaa... |
Nyt minulla on ukin osa, joka jatkuu tällä erää vielä kymmenisen päivää käytännön työnä. Siis tuttua hommaa, pojat vaan eivät halua ulos leikkimään, uimahalliin, retkelle satamaan. Videopelit ja sota- ja tappelu- ja väkivaltapelit ovat heidän arkipäiväänsä ja harrastustansa. Toivoisin, että voisin olla lastenlasteni kanssa samalla tavalla kuin omien lasteni kauan sitten. Mutta aika on erilainen. Urheilu, palloleikit ja pimeäpiiloset ovat historiaa nykylasten elämässä ja K-18 pelit arkipäivää. Nämä sitovat tämän uuden sukupolven pelikonsolien ääreen. Välillä kuuluu huutoja ja kirouksia, kun tuntikaupalla pelipäätteen edessä istunut lapsi hermostuu ja pästää tunteensa vallalleen. Konekiväärit ja panssarivaunut ampuvat vihollisia ja rakennuksia mäsäksi ja pauke on karmea. Onkohan maailmanloppu lähellä?Tuollaisesta paukkeesta ja ryskeestä ja sortuvien rakennusten melskeestä ei voi kukaan selvitä hengissä, luulen...
Tervepä terve iskä!
VastaaPoistaMe lähdetään kyllä aina ulos leikkimään ja pelaamaan! Eilenhän me käytiin porukalla pulkkamäessä, ja tänään luisteltiin Mintun kanssa. Äsken kävimme vielä koko perheellä iltakävelyllä. Eli ei muuta kuin tänne, meillä kyllä ulkoillaan ja urheillaan kesät, talvet! Ja mikä onkaan sen mukavampaa kuin temmeltää ulkona koko perheellä!?!
Susanna