JALKAPALLO - HEI ONKO MITÄÄN JÄRKEE???
Jos minun olisi pakko potkia palloa, menisin maalivahdiksi, jota kutsutaan myös veräjänvartijaksi. Hän saa rauhassa seistä maalilla ja välillä vaan koppaa lähelleen tulleen pallon syliinsä ja potkaisee kentälle ja huutaa, että juoskaa pojat, juoskaa ja tehkää maali muttei tänne! Joskus pallo menee maaliin ja veräjänvartija alkaa istua maalilla yksinään ja meinaa lopettaa koko pelin, niin häntä sapettaa. Hetken päästä hän taas ryhdistäytyy ja koppailee palloa syliinsä ja potkaisee pallon korkealle ilmaan. Jos häntä huvittaa, saattaa hän heittääkin pallon ilmaan tai jollekulle pelaajalle. Minä tykkäisin siitä hommasta. Ei tulisi hiki ja saisi ilmaiseksi katsella toisten rehkimistä. Yrittäisin ottaa pallon hyvin kiinni, mutta välillä antaisin sen mennä tahallaan maaliin, hyppäisin vaan sen päälle mahalleni ja antaisin lirua maaliin. Siitä saatettaisiin jopa maksaa minulle salaa. Tietysti oman puolen potkijat olisivat vihaisia ja varsinkin kentän laidalla istuva entinen möhömahainen pelaaja. Itse asiassa jos muutaman maalin laskisin tahallani, joku toinen laitettaisiin maalille ja minä pääsisin kentän laidalle lepäämään ja katselemaan pelin kulkua.
Isä osti minulle pallon, kun olin 5-vuotias. Oli maaliskuun hankikelit, kun sunnuntaiaamuna potkin palloa isän kanssa hangella. Naapurin Veke tuli siihen ja potkaisi pallon korkealle ilmaan. Kun pallo tuli alas, se ei enää pomppinut, se oli mennyt puhki. Olin vihainen Vekelle, mutta isä lupasi korjata pallon. Se oli paljon pehmeämpi kuin nykyiset jalkapallot eikä se ollut ihan pyöreä. Mutta hyvä sitä oli potkia. Myöhemmin muutimme Tuomikadulle Mikkelissä ja siellä oli paljon poikia, jotka pyysivät minut mukaansa peliin. Emmin vähän, mutta menin kuitenkin kentän laidalle seisoskelemaan. Kenttä oli yksi peltosarka ja pojat olivat väsänneet maalit molempiin päihin. Pääsin kentälle viimeisenä pelaajana ja välillä sain potkaistua palloa. Vähitellen sain juonesta kiinni ja aloin tehdä maaleja, harhauttelin puolustajia, välillä tein sisäsyrjä- ja välillä ulkosyrjäpotkun ja pallo kiersi maaliin. Liityin Pallo-Kissojen junioreihin ja sain pelipaidan. Minusta oli tullut jalkapalloilija! Sunnuntaisin kävimme katsomassa Pallo-Kissojen ja MP:n pelejä, kovia miehiä olivat nuo Reiskaset, Nikkaset, Jungmannit ja Hyttiset ja varsinkin Lane eli Matti Vanhanen. He pelasivat mestaruussarjassa! Kerran isä herätti minut kesäisenä maanantaiamuna :"Herää, herää, poika, MP voitti Kupsin 8-0! Nousin unisena sängystä ja katsoin isän ojentamaa Länsi-Savoa. Toden totta, MP voitti, mutta lukemat olivat 4-0. Hyvä niinkin, ajattelin, ja menin syömään äidin vastaleivottua pullaa täysmaidon kanssa.
Minusta ei koskaan tullut tosipelaajaa. Mutta mielelläni olen jalkapalloa vuosien mittaan harrastellut, käynyt katsomassa pelejä silloin tällöin ja suorittanut jopa erotuomarikortin. Tunnen säännöt ja pelin. Eikun ensi kesänä kentälle?!?! Nyt kun olen täällä Brasiliassa, yritän etsiä käsiini kuuluisan pallonpotkijan Pelen ja kysellä häneltä neuvoja, kuinka aloittaa jalkapalloura uudelleen näin vanhemmalla iällä ja mitä tavoitteita voisin itselleni asettaa. Ohessa Wikipedian tietokatsaus Pelen saavutuksiin.
Edison[5] (Edson) Arantes do Nascimento eli Pelé, KBE[6] (s. 23. lokakuuta 1940 Três Corações, Minas Gerais, Brasilia)[7] on entinen brasilialainen jalkapalloilija,
jota yleensä pidetään kaikkien aikojen parhaana pelaajana. Hän on lajin
ainoa kolminkertainen maailmanmestari. Pelé teki 22-vuotisen uransa
aikana ennätykselliset 1 283 (lähteestä riippuen 1 281–1 284) maalia
1 363 ottelussa,[8] joista Brasilian maajoukkueessa 92 ottelua ja 77 maalia. Hän voitti pelaamissaan sarjoissa maalikuninkuuden yhteensä 11 kertaa.
Peléllä on 32 joukkuemestaruutta, ja hän on jalkapallossa voittojen ykkössijalla yhdessä Portugalin Vítor Baían kanssa.[9]
Kaikkiaan Pelé voitti kolme maailmanmestaruutta Brasilian maajoukkueessa 1958, 1962 (loukkaantui turnauksen alussa) ja 1970. Hän on yksi neljästä pelaajasta, joka on tehnyt maalin useammassa kuin yhdessä MM-finaalissa.[10]
Peléstä on julkaistu useita kirjoja, ensimmäiset kaksi vuonna 1961. Ensimmäinen Pelé-elokuva O Rei Pelé julkaistiin 1962
Mitähän järkeä jalkapallossa on? Porukka juoksee pallon perässä ja yrittää potkaista sen maaliin. Välillä musta-asuinen mies puhaltelee pilliin, viittilöi ja huitoo käsilläään, puhaltaa taas pilliin ja sitten potkaistaan palloa ja taas juostaan sen perässä. Ymmärtäisin kyllä, jos asialla olisivat kymmenvuotiaat pojat, mutta välillä kentällä näkee kaljuja vanhoja ukkojakin juoksentelemassa. Joskus joku kampataan kentän pintaan tai jopa viikate viuhahtaa. Eikä riitä, että potkaistaan palloa, välillä kovaa palloa pusketaan päällä, siinä on aivovamma lähellä! Ja tätä hommaa jaksetaan tehdä lähes kaksi tuntia yhteen menoon. Kaiken kukkuraksi kentän laitamille on rakennettu valtavat katsomot, minne ihmiset kokoontuvat katsomaan pallonpotkintaa, jopa maksavat KATSOMISESTA monta kymppiä. Käsittämätöntä! Sitten huudetaan kurkku suorana joko toisen puolen potkijoille, hurrataan oman puolen tai huudetaan nuijaksi miestä, jolla on pilli.
 |
| Tässä on maali lähellä brassinuorten c-junioreiden pelatessa Cobacabanalla 33 asteen helteessä, mutta maalivahti selvitti tilanteen ja koppasi pallon hyppysiinsä! |
Kun pelaaminen loppuu, potkijat menevät suihkuun, antavat haastatteluja ja pääsevät lehtien palstoille. Varsinkin kentän laidalla omassa katoksessa puku päällä istuvia miehiä haastatellaan. Heitä kutsutaan valmentajiksi. Tavallisesti he ovat entisiä potkijoita, mutta ikäännyttyään ja lihottuaan ovat saaneet kunniapaikan ihan kentän vierestä. Välillä he jopa juoksevat kentälle, mitä heidät häädetään yhtä äkkiä pois kuin ovat tulleetkin. He eivät enää ilmeisesti mahdu kokoonpanoon ja mustapukuinen pillimies pitää heille puhuttelun ja joskus jopa käskee mennä pukukoppiin, jonne tämä äyskäröijä kiroillen ja käsiään levitellen hitaasti siirtyy kansan pitäessä vihellyskonserttia. Yksi tällainen valmentaja on serkkuni Kuitusen Matti. Joskus lehdistö käytti hänestä nimitystä Huutosen Matti. Hänellekään eivät enää MP:n pelihousut mahdu, mutta hänet valittiin viime vuonna Palloliiton Vuoden valmentajaksi. Mukava poika tuo Matti siviilissä!
 |
| Päätuomari ja avustavat tauolla |
Jos minun olisi pakko potkia palloa, menisin maalivahdiksi, jota kutsutaan myös veräjänvartijaksi. Hän saa rauhassa seistä maalilla ja välillä vaan koppaa lähelleen tulleen pallon syliinsä ja potkaisee kentälle ja huutaa, että juoskaa pojat, juoskaa ja tehkää maali muttei tänne! Joskus pallo menee maaliin ja veräjänvartija alkaa istua maalilla yksinään ja meinaa lopettaa koko pelin, niin häntä sapettaa. Hetken päästä hän taas ryhdistäytyy ja koppailee palloa syliinsä ja potkaisee pallon korkealle ilmaan. Jos häntä huvittaa, saattaa hän heittääkin pallon ilmaan tai jollekulle pelaajalle. Minä tykkäisin siitä hommasta. Ei tulisi hiki ja saisi ilmaiseksi katsella toisten rehkimistä. Yrittäisin ottaa pallon hyvin kiinni, mutta välillä antaisin sen mennä tahallaan maaliin, hyppäisin vaan sen päälle mahalleni ja antaisin lirua maaliin. Siitä saatettaisiin jopa maksaa minulle salaa. Tietysti oman puolen potkijat olisivat vihaisia ja varsinkin kentän laidalla istuva entinen möhömahainen pelaaja. Itse asiassa jos muutaman maalin laskisin tahallani, joku toinen laitettaisiin maalille ja minä pääsisin kentän laidalle lepäämään ja katselemaan pelin kulkua.
 |
| Tämä valmentaja ei ole möhömaha! |
Mikkelissä oli yks tosi laiska poika ja se pantiin maalille. Hänen nimensä on Jussi. Hän oli kesätöissä Urskissa ja pääsi maalaamaan areenan aitaa. Kaverini Rami oli hänen lähin suoranainen esimiehensä. Rami kertoi minulle kuinka poika otti lokoisan makuuasennon nurmikolla, kasteli pensselin maaliin ja veteli hitaasti aitaa ruskealla maalilla. Touhu kesti monta viikkoa ja minä ahkerana maalaajana olisin tehnyt homman päivässä! Nyt tuo sama Jussi on muuttanut Englantiin on edelleen maalivahti. Jossakin Poltonin joukkueessa hän pelaa ja saa kuulema hyvät taskurahat maalilla seisoskelemisesta. Eikä jätkä muuta hommaa taida tehdäkään eikä kai osaakaan. Paitsi maalata aitaa. On tämä nykynuoriso saamatonta ja laiskaa porukkaa, seisoa nyt koko elämänsä maalin suulla ja koppailla palloja syliinsä! Niin kuin tämä Jussi.
Isä osti minulle pallon, kun olin 5-vuotias. Oli maaliskuun hankikelit, kun sunnuntaiaamuna potkin palloa isän kanssa hangella. Naapurin Veke tuli siihen ja potkaisi pallon korkealle ilmaan. Kun pallo tuli alas, se ei enää pomppinut, se oli mennyt puhki. Olin vihainen Vekelle, mutta isä lupasi korjata pallon. Se oli paljon pehmeämpi kuin nykyiset jalkapallot eikä se ollut ihan pyöreä. Mutta hyvä sitä oli potkia. Myöhemmin muutimme Tuomikadulle Mikkelissä ja siellä oli paljon poikia, jotka pyysivät minut mukaansa peliin. Emmin vähän, mutta menin kuitenkin kentän laidalle seisoskelemaan. Kenttä oli yksi peltosarka ja pojat olivat väsänneet maalit molempiin päihin. Pääsin kentälle viimeisenä pelaajana ja välillä sain potkaistua palloa. Vähitellen sain juonesta kiinni ja aloin tehdä maaleja, harhauttelin puolustajia, välillä tein sisäsyrjä- ja välillä ulkosyrjäpotkun ja pallo kiersi maaliin. Liityin Pallo-Kissojen junioreihin ja sain pelipaidan. Minusta oli tullut jalkapalloilija! Sunnuntaisin kävimme katsomassa Pallo-Kissojen ja MP:n pelejä, kovia miehiä olivat nuo Reiskaset, Nikkaset, Jungmannit ja Hyttiset ja varsinkin Lane eli Matti Vanhanen. He pelasivat mestaruussarjassa! Kerran isä herätti minut kesäisenä maanantaiamuna :"Herää, herää, poika, MP voitti Kupsin 8-0! Nousin unisena sängystä ja katsoin isän ojentamaa Länsi-Savoa. Toden totta, MP voitti, mutta lukemat olivat 4-0. Hyvä niinkin, ajattelin, ja menin syömään äidin vastaleivottua pullaa täysmaidon kanssa.
 |
| Ostin itselleni jalkapallokengät joku viikko sitten. Tarkoitus tehdä vielä kerran MAALI! |
Minusta ei koskaan tullut tosipelaajaa. Mutta mielelläni olen jalkapalloa vuosien mittaan harrastellut, käynyt katsomassa pelejä silloin tällöin ja suorittanut jopa erotuomarikortin. Tunnen säännöt ja pelin. Eikun ensi kesänä kentälle?!?! Nyt kun olen täällä Brasiliassa, yritän etsiä käsiini kuuluisan pallonpotkijan Pelen ja kysellä häneltä neuvoja, kuinka aloittaa jalkapalloura uudelleen näin vanhemmalla iällä ja mitä tavoitteita voisin itselleni asettaa. Ohessa Wikipedian tietokatsaus Pelen saavutuksiin.
Pelé
 |
||
| Henkilötiedot | ||
|---|---|---|
| Koko nimi | Edison Arantes do Nascimento | |
| Syntymäaika | 23. lokakuuta 1940 | |
| Syntymäpaikka | Três Corações, Minas Gerais, Brasilia | |
| Pelipaikka | hyökkääjä | |
| Lempinimi | O Rei (Kuningas),[1] Pérola Negra (Musta helmi), Dico (perheen kutsumana)[2] |
|
| Seura | ||
| Seura | Lopetti 1977 | |
| Pelinumero | 10 | |
| Junioriseurat | ||
| 1955–1956 |  Bauru Atlético Clube |
|
| Seurat | ||
| Vuodet | Seura | O (M) |
| 1956–1974 1975–1977 |
Santos FC New York Cosmos |
412 (470)[3] 56 (31)[3] |
| Maajoukkue | ||
| 1956–1971 | Brasilia |
92 (77)[4] |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 18. huhtikuuta 2009. Maajoukkueuran tilastot päivitetty 18. huhtikuuta 2009. |
||
Peléllä on 32 joukkuemestaruutta, ja hän on jalkapallossa voittojen ykkössijalla yhdessä Portugalin Vítor Baían kanssa.[9]
Kaikkiaan Pelé voitti kolme maailmanmestaruutta Brasilian maajoukkueessa 1958, 1962 (loukkaantui turnauksen alussa) ja 1970. Hän on yksi neljästä pelaajasta, joka on tehnyt maalin useammassa kuin yhdessä MM-finaalissa.[10]
Peléstä on julkaistu useita kirjoja, ensimmäiset kaksi vuonna 1961. Ensimmäinen Pelé-elokuva O Rei Pelé julkaistiin 1962
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti