Tammikuun 8., sunnuntai

Kuopio
Satamakatu 24

Kirkkoon

Olen käynyt kirkossa pikkupojasta asti, niin kauan kuin jaksan muistaa. Vanhempani veivät meitä lapsia Mikkelin Tuomiokirkkoon, pyhäkouluun Lehmuskylään (äitini toimi pyhäkoulunopettajana) ja seurakunnan kerhoihin. Tie seurakuntaan tuli tutuksi jo varhaislapsuudessa. Sieluuni kylvettiin myös ekumeniaa varhaisessa vaiheessa. Osallistuimme helluntailaisten telttajuhliin ja Vapaakirkko tuli myös tutuksi. Tätini Eila toimi siellä evankelistana lähes 60 vuotta. Myös Pelastusarmeijan toimintaan osallistuin välillä: Kapteeni Terho Tiainen oli mahtava laulu- ja saarnamies! Muistan, kuinka poljin pyörällä yksin kirkkoon kesäisenä sunnuntaipäivänä alle kouluikäisenä, jos vanhempani eivät syystä tai toisesta voineet lähteä.

Myös omat lapseni vein kirkkoon pienestä pitäen. Pidin pyhäkoulua itse lähes 30 vuotta ja toimin jopa pyhäkoulusihteerinä Pukkilan seurakunnassa. Halusin, että lapseni saavat saman perinnön kuin itse sain vanhemmiltani. Halusin, että lapseni löytävät tiensä seurakuntaan, sen toimintaan ja elävään uskoon Jeesukseen Kristukseen. Tiedän, että se on pohja ja perusta elämälle, joka kestää elämän roudat ja myrskyt. Pelkkä muodollinen kristillinen harrastus ja asioiden kannatus on kyllä kannatettavaa, mutta oma uskon valinta, kääntyminen Jumalan puoleen ja Hänen seuraamisensa henkilökohtaisesti on uskon perusta. Tänään tieni kulki Kuopion tuomiokirkkoon. Esite kirkosta kertoo näin:

Kuopion Vahtivuoren mäellä jykevänä, aikojen vaihteluja ja ihmisten elämänkohtaloita tarkkailevana, seisoo Kuopion tuomiokirkko. Sodan melskeiden johdosta rakennustyö kesti yli kymmenen vuotta ja kirkko vihittiin käyttöönsä v. 1816. Tuomiokirkko on viides kirkko 'Kuopion niemellä'. Ensimmäinen valmistui v. 1552.
Tuomiokirkko on yksi kuopiolaisen elämän maamerkeistä, joka sukupolvien ajan on piirtynyt lukemattomien ihmisten sielunmaisemaan. Se on kaupungin ja koko Kuopion hiippakunnan keskuskirkko, joka kokoaa jylhän rauhoittaviin suojiinsa vuosittain läheltä ja kaukaa n. 100 000 ihmistä. 

Toki siellä olen aiemminkin muutaman kerran käynyt tuomiokirkossa häissä ja konsertissa, mutta nyt osallistuin ensimmäisen kerran jumalanpalvelukseen ja ehtoolliseen. Sain laulaa vanhoja tuttuja virsiä, sain kuunnella jyhkeää urkujensoittoa, katsella kaunista kirkkoa ja alttaria, miettiä omia ajatuksiani, kuunnella saarnaa ja osallistua ehtoolliselle.

Herralle minä helisen
Cumahtelen Cuopiossa
Herättelen hengen töihin
Kiruhdan kirchon cansa
Samo saarnaaja sisääle
Alä Luojasi unohda
Nyt on avoi armon ovi
Tarjonna tavara tempelin


Näin lukee pienemmässä kirkonkellossa, joka tänäänkutsui kirkkokansaa isomman kellon kanssa jumalanpalvelukseen ennen kello kymmentä. Reippain askelin riensin kuulemaan sanaa Herran,  kun "kaikuivat kellot kotoisen kirkon, kutsuen sanaasi taas kuulemaan. Kiiruhdin mielin hartain, huoneeseen Herran, Henkesi johtoa kyselen vaan..."